Kotieläimiä Kyproksen taivaan alla

Kyproksen tunnuseläimeksi sopisi KISSA sen vain luonnonpuistossa elävän muflonlampaan sijaan. Kissoja ON, eläviä ja auton alle jääneitä litteitä rukkasia. Niitä on kaikkialla, suomalaiset kissavihaajat saisivat täällä oikeaa riemua, paljon olisi vihattavaa ja paheksuttavaa! Kissoja täällä ruokitaan, rakastetaan ja suvaitaan. Ne, jos ketkä kuuluvat Kyproksella luontoon, kyliin ja kaupunkeihin. Kissoilla on oma täysihoitolakin, siellä voi käydä seurustelemassa asukkaiden kanssa, kerran olemme tavanneet myös suomalaisen vierailevan siellä. Kuvan kissa on täysihoitolan kissa, numerolappu 343 kaulassaan. On yksi luostarikin tunnettu nimestään Kissaluostari.

Päivän päätteeksi auringonlaskun aikaan sujuvasti lentelevät lepakot ovat hauskoja seurattavia, niin taitavasti ne suhahtelevat hämärtyvässä illassa, pian niitä ei enää ihmissilmä erotakaan.

Meillä on hyvää lammas/vuohijukurttia ja -juustoja, joten saarella on paljon näitä nelijalkaisia. Niitä näkee vuorenrinteellä paimenen ja koirien kanssa vaeltamassa evästä etsien. Joskus tapaa lauman, jota vain koira paimentaa tai on "juttuserana." Suuret lammas/vuohi-kojut levittäytyvät vuorenrinteille, siellä "asuu" satoja ja taas satoja jukurttilähteitä. Kauniita ne peltikatokset eivät ole, mutta siitä tiedämme, että juustoa ja jukurttia riittää vielä huomennakin. 

Tapaamme usein hattupäisen frouvan, joka luotsaa suurta laumaansa rinteillä, ilman koiraa. Olemme jo tuttuja ja tervehdimme. Hän tietää, että emme pelästytä laumaa vaan odotamme tyynesti tienylitystä. Polkupyöräkin voi olla hirveän peläsyttävä joillekin!

Koira on täällä seuraeläimenä, vahtina ja ennenkaikkea metsästäjien kaverina. Sanommekin usein, että ttäälä varmaan kasvatetaan ns, löytökoiria, niin paljon niitä on hedelmäpuiden alla aitauksissa isäntää odottaen. Pennut syöksyvät pyöräilijää räksyttämään, harvoin tarvitsee ihan oikeasti niitä kuitenkaan pelätä. Olemme ottaneet tavaksi moikata näitä koiria ohi ajaessamme, näin olemme saaneet, "Pepin", "Maxin", "Rogin" ja monen muun hännänheiluttajan uskollisen ystävyyden.

Näiden ns, löytökoirien seurana on usein kanoja, hanhia ja kalkkunoita. Viime talvena simme seurata vuodenvaihteessa hurjaa kalkkunakukkojen taistelua. Sitä jäi pitkäsksi aikaa lumoutuneena katselemaan aidan viereen. Oli se aika hurjaa ja totista taistelua! Ympärillä pyörivät kanat pitivät sitä varmaan normaalina touhuna, eivät antaneet sen häiritä päivittäistä touhuaan tippaakaan. Suunnittelivat varmaan munivansa tänäänkin aitoja luomumunia. Niitä mekin ostamme pienestä vihanneskojusta, "munamieheltä", 2 €/6kpl. Aina sinne on hauska poiketa.

Aasit ovat aika harvinaisia nykyään, vain harvoin enää kuulemme niiden töräytyksiä. Vain Akrotirin niemimaalla näkee aaseja lehmien ja valkeiden lehmähaikaroiden seurana.
A