perjantai 31. joulukuuta 2021

Hyvää uutta puhtoista vuotta 2022 meille kaikille!

 


Ole hyvä, kukkakimppu sinulle iloksi!

Astukaamme luottavaisin mielin kohti uutta, tämä vuosi on meidän. Se on meille nyt annettu.

Kevät on korkattu, kukkia ilmestyy!


Korallipuun, Erythrina tomentosa, tuo iloa uuden vuoden alkuun räväkällä värillään.



Silkkipensas, Grevillea johnsonii, avasi yhden kukkivan oksansa etuajassa vain meitä ilahduttaakseen. Se siloittakoon alkavan vuoden karheuksia!


Eläkäämme tätä vuotta kohtuudella, nauttien, odottaen ja kärsien, kaikkia vuorotellen! Järjestyksellä ei ole niin väliä, kunhan käytämme kaikkia! A

maanantai 20. joulukuuta 2021

Hyvää joulua meille kaikille!

Näin se joulu meilläkin alkoi, viljapellot orastavat, ensin alkoivat tulla sadekuurot, mikään ei pitänyt kylvettyjä jyviä enää piilossa mullan alla. Jokainen oras nousi ihmettelemään kevään alkanutta ihmettä, kaikki tapahtui tosi nopeasti. On vedellä vaan ihmeellinen voima luonnossa!



Sipulikasvit alkoivat työntää läpi hiekkaisen kivisen maan vihreitä huppujaan kohti yläilmoja. Ensimmäiset nuokkukäenkaalit kasvattivat aurinkoisia kukkiaan ilokseni, vain minun iloksi, ei tosiaankaan, myös sinun iloksesi ja niiden toistenkin iloksi.


Samaan aikaan kellastuivat Mustajalopähkinäpuun viimeisetkin lehdet valmistautuen lentämään tuulen vietäviksi.


Pähkinäpuuta vastapäätä oli tämä surullinen näky, unohdetut palmut. Ne eivät tuo kevään tunnetta kenenkään mieliin.












Jouluksi olisi tarjolla Germasogeian torilla maukasta ja herkullista ruokaa. Ensin pitäisi leikkiä teurastajaa, lihanleikkaajaa ja vielä kokkiakin. Ei oikein sovi kuitenkaan meikäläiselle, vain munat ostan tästä, taitavat olla ihan luomua.


Samaan aikaan jokiuomassa kukkii ja kasvattaa siemenpalkoaan Tuoksuakaasia, erittäin harvinainen kasvi täällä.


Katariinan kirkon jouluseimi tuo joulun tärkeimmän asian meidän kaikkien mieliin, tosin tämä kuva seimestä on edelliseltä joululta.


Tämä uusi seimi ei vielä ollut valmis, odotti sisustajia. A



keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Sade, uusia näkyjä, nuorennusleikkauksia!

 

Koronasta ja Omikron`ista huolimatta luonto jatkaa eloaan. Saimme syksyn ensimmäisen oikean sateen tänne Limassolin alueelle 7.12. Kevät herää, saamme jouluksi sittenkin syklaameja!



            Villifenkoli, Foeniculum vulgare


Kevään herääminen on tänä syksynä hiukan myöhässä. Ennen tähän aikaan olen saanut luonnosta villlifenkolin ihania pehmeitä versoja ja kiiltomalvan lehtiä. Nyt napsin joskus villifenkolin korkeista vanhoista versoista kukkanuppuja ja siemeniä. Kyllä se on totta, että ne raikastavat suun ruuan jälkeen!


            Kiiltomalva, Malva sylvestris


Kiiltomalvan lehdet ovat mainioita pinaatin korvikkeita, sisältävät jopa pinaattia vähemmän nitraattia. Joulukuussa kaksi vuotta sitten kiiltomalvalla jo herkutteli myös Putkikärsäkäs!


            Rosmariini, Rosmarinus officinalis


Ilmaston lämpeneminen vai helppohoitoisuus? Mistä johtunee muutokset uusien kerrostalojen ja tornitalojen pihaistutuksissa. Yleisin kasvi näyttää nyt olevan rosmariini. Kyllä, ulkonäöltään erilaiset rosmariinit, riippuvaoksaiset, paksuoksaiset, ja maata myöten leviävät rosmariinit. Rosmariini on hidaskasvuinen, ei tarvitse leikata usein, eikä vaadi paljon vettä.


            Arabiansulkahirssi, Pennisetum setaceum

Toinen uusi näkymä on sulkahirssin käyttäminen runsaasti pihaistutuksissa, arabiansulkahirssistä on myös kehitetty erilaisia lajikkeita. Näkee myös paljon eri heiniä, kauniita, korkeita, tuuheita.


Palmut saavat nuorennusleikkauksen, aika vauhdilla kaikki käy. Ei aikaakaan, kun näkymä on aivan toinen. 


Kaikki vanhat lehdet on maassa. Miten ihmisten nuorennusleikkaukset on niin aikaa vieviä? Ja tulostakin joutuu odottelemaan.


Kohta jakarandan pitkille oksille käy samoin, kaikki pois. Ei tämä puu kuki ensi kesänäkään, vain kerran olen tässä puussa ennättänyt syksyllä näkemää kukkaterttuja, silloinkin pian tuli ”viikatemies”.

                JakarandaJacaranda mimosaefolia.  Kukkiva jakaranda on sininen silmänilo.


Loppusiivous onkin jo toinen juttu. Siihen tarvitaan riuskoja miehiä ja lihasvoimaa. Sitä löytyy vierastyöläisten hartioista. Nämä aina kohteliaasti hymyn kera tervehtivät miehet eivät karsasta näitäkään hanttihommia.

Vieläkin vuosien jälkeen jää ihmettelemään tätä valtavaa kasvien leikkaamista, kasvukausi on niin pitkä toisin kuin Suomessa. Mikähän kasvi vaatisi tai edes kestäisi meillä Suomessa tällaista kovaa leikkausta? Täytyy oikein miettiä, kyllä meillä varmaan olisi samoin leikattavaa.


Iltamaisemamme on nyt aika outo, pienet huiskat röpelöisten varsien päässä. A