Korona-aikaan

Koko maailma on nyt suureksi kasvaneen korona-puun tumman varjon alla. Niin mekin täällä, mutta me olemme samalla keväisen luonnon pauloissa.

Saman keväisen luonnon lumoissa näimme tänään ennätysmäärän ihmisiä, kun kaikki paikat on suljettu. Näkyi kävellen liikkuvia ihmisiä! Jos jotain hyvää, niin tämä, että ihmiset lähtevät kävelemään ja vielä ulos kaupungista! Hienoa.

Katselin kasviluetteloani montako kasvia minulla onkaan täällä KOR- alkuisia. 

Koralliköynnös, 

Antigonon leptopus, tämän olen löytänyt erään pihan aidan reunalta ajaessamme Kocmakirkolle. Ei taida olla kovin suosittu, kun harvoin näkyy. Kukkii lokakuussa ohikulkijoidenkin ilona.

Korallipensas, 

Erythrina crista-galli, tämä on yllättänyt pienellä sivukadulla, toinen on erään puutarhan aidalla aivan huonossa kunnossa. Tämä on marraskuinen syyskukkija.

Korallipuu, 

Erythrina tomentosa. Näitä on siellä täällä, ne huomaa vasta juuri kukinta-aikana, nyt juuri, maaliskuussa, kun harmaat oksanpäät loistavat punaa!

Koristekurpitsa, 

Citrullus calocynthis. Tämä oli ilomme monta vuotta tienvierellä, kunnes sen voimat väheni ja tienreunaakin kaivettiin. Saimme näistä iloa joulupöydän koristeluun. Siis kukkii ja tekee hedelmää jouluksi.

Koristeportulakka, 

Portulaca grandiflora, aika yleinen pihan kesäkasvien joukossa. Kukkii kauniisti vielä loka-marraskuussakin.

Koruputki, 

Tordylium aegyptiacum, Aivan ihana valkoinen pitsikuvio, keskellään musta "silmä". Kukkii parhaillaan kulkijan ilona vuoren rinteillä. Ja sen siemenet kehittyvät aivan ihanassa sykerössä!

Koruputki, 

Tordylium officinale, se vaatimattomampi koruputki, kukkii myös nyt korona-aikana.

Korvakenätkelmä, Lathyrus aphaca. Tätä on vaikea löytää pitkän heinikon seasta, tänä keväänä en ole vielä löytänytkään.

Löytyihän niitä muutama, tässä KOR-kasveja iloksenne korona-aikaa siivittämään. 

A

Keinuvuorelle koronaa pakoon

Korona täyttää nyt koko maailman uutiset. Korona on jättänyt monta suomalaista jumiin, lennot on peruutettu ja uudetkin lennot peruttu, niin meilläkin. Ovet sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen, niin Suomessakin. Mutta - luonto pitää ovensa auki. Keväiset ovensa, meitäkin varten, apposen auki.

Päätimme valloittaa muutaman vuoden jälkeen Keinuvuoren. Tämän nimen olemme itse antaneet 12 vuotta sitten kun nousimme ajaen ja välillä pyöriä taluttaen kohdaten ensimmäiseksi ylhäällä leikkipuiston ja keinut. Siellä ne ovat tänäänkin, kovin vähällä käytöllä.

Kannatti ajaa vaikka välillä puuskuttaen ylös, korona jäi 

matkan varrelle. Mennessä jo kohtasimme väri-iloa tienvierellä, ensin komea 

Neidonkieli, 

Echium fastuosum 

seisoi jämäkkänä katsellen alas merelle. 

Kohta betoniaidalla 

ilahdutti kulkijaa 

Punanokkamaite, 

Lotus berthelotii.

Sitten ylhäällä ei tarvinnut kuin antaa katseen kiertää mahtavassa maisemassa ja vain olla. 

Lopulla maltoimme katsella jalkoihimmekin, löytyikin vanhoja kasviystäviä vuosien varrelta . 

Isoräpelö, 

Briza maxima 

on ollut minulta piilossa pari- 

kolme vuotta, heinän joukossa 

sen nyt huomasin, vain pienellä alalla jyrkänteen reunalla.

Tuoksuruuta, 

Ruta graveolens , 

on vanha tuttava Kroatiasta Hvarin saarelta. Siellä se maustoi vahvaa paikallista viinaa muistaakseni 

vatsalääkkeeksi!

Partakaura, Avena barbata 

yllätti leikatun heinän joukossa, 

olen luullut tätä kauraa ennen Hukkakauraksi.

Italiankämmekkä, Orchis italica ilahdutti piikkisen ryteikön takana valokuvaajaa

A

Kevät on Koronasta välittämättä

Kun täällä kuuntelee aamuisin Suomen uutisia ja vilkuilee lehtiä netistä, ei voi välttyä rajuista Korona-uutisista.

Siitä huolimatta aurinko paistaa ja saa kaiken ryöpsähtämään loistoon. Ja täällä etenkin, piilottaa tienlaitojen roinaa. Ihana vihreys tekee sen, ihana! 

Jokunen sukupolvi eteenpäin niin täälläkin tienvarret siisteytyy? Niinhän kävi Suomessakin, tosin ei meillä näin paljon koskaan heitelty roinaa tienposkeen, vai heitettiinkö?

Nämä roinat odottavat vielä peitteekseen vihreää kasvua.

Paikoitellen täällä on myrkytettykin ehkä entistä enemmän ja vahvemmilla myrkyilläkin vihreänpelossa tienreunoja. Silloin ei roinakaan peity, ne näkyvät edelleen.

Kukaan ei arvaakaan mitä tänne alle kätkeytyy!

Tämä kevät on kuitenkin erilainen, kasvien kuvaajana en löydäkään uusia kasveja niin kuin aikaisemmin. 

Kameraan on osunut sattumalta ja etsien viime vuosina uusia kasveja 30-40 kpl joka talvi, mutta tänä talvena vasta vain 15! Tosin mittakin alkaa jo täyttyä !

Nämä kuivuuteen tottuneet kasvit ovat saaneet nyt kahtena talvena talvisateita enemmän kuin ennen, siitäkö tämä johtuu? Jotkut kasvit ovat pienempiä kuin ennen, jotkut hukkuvat korkeaan heinikkoon, jotkut ovat hävinneet entisiltä paikoiltaan. 

Yhtä kaikki, luonto elää ja rehottaa monin paikoin aivan ihanasti kuin ennenkin. Se on sitä kevään ihanuutta. 

A

Hei hulinaa!

Karnevaaliaika, se alkoi jo 20.2., oli Stinky-torstai, karnevaaliajan alku. Silloin leijui pyöräilijän nenään monelta pihalta, työpaikkojenkin pihoilta grillatun lihan tuoksu ja musiikki soi.

Meidätkin vinkattiin erään työpaikan pihalle, oli melkein pakko piipahtaa. Neljä miestä olivat jo nauttineet osan syömisistä ja -juomisista. Riitti niitä vielä meillekin, maistelimme ja iloisesti kiittäen jatkoimme pian pyöräretkeämme.

Siis olimme aloittaneet karnevaaliajan, me suomalaiset!

Wikipedian mukaan karnevaalit ovat varsinkin katolisissa maissa laskiaisen aikaan ennen paastoa vietetty riehakas juhla. 

Niin, riehakas oli meilläkin Limassolissa tunnelma 1.3., kovaa musiikkia, savua, paukahduksia ja vellovia ihmisiä, lapsia ja nuoria, ilmapalloja, kovaäänisiä pillejä, ihmisten päälle spraypulloista ryöppyävää värillistä suihketta. 

Kulkue koostuu värikkäistä lavoista, jotka on rakennettu traktorin peräkärryyn, kaikilla oli joku teema, mielikuvituksella ei ole rajoja.

Se aika, jonka meikäläinen tätä meteliä kestää kuunnella ja katsella, jää aika lyhyeksi. Mutta aina tekee mieli kuitenkin elää hetken tätä hulinaa, katsella ihmisten riemua ja hauskoja asuja.

A