Kyproksen luontoon kuuluvia eläimiä

Ikuinen harrastukseni on kuvata kasveja ja tehdä paikallisista talvikasveista valokuvakirjoja. Niitä on pakko tehdä aina uusi, ja uusi, niin paljon löytyy uusia kasveja, vuodet eivät ole veljeksiä täälläkään. Tosin tämä syksy on ollut ennätyskuiva, luonnossa kasvit odottavat sateen tuomaa kasvun alkua. Sitä odotellaan . . .

Eläimistä täällä näemme useimmiten siivellisiä eläimiä. Isoja ja pieniä. Lintuja täällä ammutaan, ja usein, lähellä kuuluva pauke pelästyttää siihen tottumattoman. Kerran olen kiljunut vuorenrinteellä vihaisia sanoja lähellä olevalle "pyssymiehelle", sillä kansainvälisellä äänensävyllä . . . ! Omat Suomen lintusemme ilahduttavat meitä täällä päivittäin, mutta myös harvinaisempiin siivellisiinkin törmäämme usein. Ne suurimmat linnut ovat patojärven haikaroita, jotka eivät pidä suomalaisista pyöräiljöistä. Äkkiä ne vaihtavat paikkaa. Ja niinkuin Harmaahaikara, Ardea cinerea tekee, rääkäisee vastalauseen noustessaan siivilleen. Jalohaikara, Ardea alba - ja Silkkihaikara, Egretta garzetta vaihtavat paikkaa hienotunteisemmin meidät havaitessaan.

Tänä erittäin kuivana syksynä saimme yllätykseksemme kohdata toista metriä pitkän rotevan Levantin kyyn, toiselta nimeltään Tylppänokkakyy, Macrovipera lebetina. Se oli rauhallinen, arvokkaasti väistäen antoi pyöräilijälle tietä jatkaa matkaansa. Pitkään jäi vielä valpas ja varuillaan olon tunne kuitenkin päälle, onhan se myrkyllisin täkäläisistä matelijoista.

Erilaisia sisiliskoja tapaa muureilla ja kivikoissa koko talven. Raunioiden roteva lisko, Tähtiagama, Laudakia stellio cypriaca Tarkkailee kulkijaa levollisesti, eikä pienistä hätkähdä. Ihana vihreä sammakko, Lähi-idän puusammakko, Hyla savignyi on aina riemullista kohdata. Se on kuin koru. Sen kohtaa harvoin ja vain kosteassa maailmassa.

Vain kerran vuosien varrella olemme kohdanneet hirveän ison Juoksuhämähäkin, Acantholycosa lignaria, Amathuksen raunioilla, Sen kyllä huomasi, tuntui se jotenkin hurjalta, kun se kantoi selässään jälkeläisiään.

Pari kertaa olemme matkoillamme huomanneet auton alle jääneen kauniin Kameleontin, Chamaeleo chamaeleon. Upeaa sen väritys on! Eräs pähkinöitä puun alta poimiva mies kertoi, että se puree! Tottako? Tietämätöntä on aina niin hauskaa huijata. Melkein aina uskomme, melkein.

Kerran, vain kerran olemme nähneet Ketun, Vulpes vulpes indutus, vuorenrinteellä ja kerran liikenteen uhrina. Se on ainoa lihansyöjänisäkäs Kyproksella. Aiheetta tätä endeemistä kettua hävitetään metsästäjien toimesta.
A