Perinteiset
Troodoksen Zivaniafestivaalit järjestettiin tänä vuonna, kuten
tapana on , marraskuun alun viikonloppuina. Ensin Alonassa ja sitten
kaksipäiväisinä Pelendrissä.
Kyproksen
Turistitoimisto CTO oli jälleen järjestänyt bussikuljetuksen
juhlapaikoille. Pelendrissä juhlat olivat laajentuneet
aikaisemmista huomattavasti ja olivat siten myös väljemmät kulkea
ja katsella. Keskustan kadut oli suljettu ja runsaat 200 metriä oli
juhlakäytössä.
Festivaaleille
ominaiset ja perinteiset musisoinnit ja tanssiesitykset olivat nyt
väljällä keskusalueella mukavasti kaikkien nähtävissä ja
kuultavissa. Tosin korvia ei missään tarvinnut höristellä
kuullakseen, sillä välillä joutui aivan pakenemaan päälle käyvää
ääntä. Esiintyjäryhmään kuului niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin
taitureita. Laulut olivat paikallisille tuttuja, koska yleisö
näytti laulelevan mukana.
Zivaniafestivaaleille
niin tärkeät tuote-esittelyt ja -maistiaiset olivat tietenkin
suuressa roolissa ja jos tarvitsi enemmän hiukopalaa makean tai
suolaisen suuntaan, niin kojuista löytyi monenmoista. Palouzen –
lämpimän rypälemehusta valmistetun hyytelön tai kiisselin
maistelu zivanian - ”kotipolttoisen” tisleen ohella taisi olla se
suosituin, kunnes eteen tuli halloumi – vuohen- ja
lampaanmaitojuustotarjottimilla varustettuja neitosia.
Paikallinen
mustamakkara kengän-pohjallisen (No 52) puolikkaan (pittaleipä)
sisällä oli enemmän tamperelaista, kuin osasi odottaakaan.
Hauska yksityiskohta bussiretkellä oli vanhempien naisten läsnäolo. Suurin piirtein samat naiset tulevat vuosi toisensa jälkeen zivaniajuhlille ja juhlapaikalla heitä ei enää havaita ! Taitavat olla aikoinaan tästä kylästä työn perässä tai miehensä mukana maalikyliin lähteneitä, jotka ryhmänä palaavat juhlimaan perheittensä kanssa, koska useiden talojen terasseilla oli iloista juhlintaa suurissa ryhmissä !
Kaiken
hulinan keskellä vuoristokylän luonteeseen ja hiljentymäänkin
kulkijan vie kiertomatka vaikkapa kirkosta kirkkoon, sillä
Pelendrissä on tälläkin sektorilla tarjottavana kattava näyttö;
eri kirkkokuntien uutta ja vanhaa rakennuskantaa. Unescon
suojelukohde Timios Stavros-kirkko vuodelta 1178, Johannes Kastajan
kirkko 1930-40, Katolinen Neitsyt Marian kirkko 1500-luvulta,
Arkkienkeli Mikaelin kirkko 1900 luvun lopulta.
Ensi
vuonna jälleen !
S
S
Tuollaiset festivaalit ovat niin mukavaa katseltavaa:)
VastaaPoistaJa niistä jää mukava maku suuhun.
PoistaSepe