perjantai 27. elokuuta 2021

Varovaista toiveikkuutta




Joko nyt, joko jo ensi talveksi . . . . unelmia, pyöräilyä, kasveja ja Välimerellistä kevään heräämistä seuraamaan . . . . . ?



                    Ali




tiistai 22. joulukuuta 2020

Hyvää joulua!

 



Hyvää joulua! Nämä jouluiset näyt ovat viime joululta, nyt on toisin. Ehkä vielä joskus vihreä joulu ja syklaamit Amathuksen rinteillä . . . .

Siihen asti hyvää joulua ja turvallista uutta vuotta! A


tiistai 27. lokakuuta 2020

Aikaa unelmille

 Tähän aikaan yleensä ”Suomalainen Kyproksella” alkaa elää unelmaansa todeksi. On alkanut jo 14 kertaa syksyisin, nyt on toisin, hämmentävää aivan. Kesäinen pyöräilykin on saanut silloin siivet alleen!


Tässä on viime syksyn alku omalle ”puutarhalleni”.

                            

Ei unelmat ole mihinkään kadonneet, vain toteutuminen on tauolla, odottamassa. Tauko antaa tilaa uusille unelmille, tai vanhojen hehkuttamiselle, se on koronan etu meille jokaiselle, ketkä sen ovat onnistuneet kiertämään. Tähän saakka meillä on ollut onnistunut kiertosuunta, yritetään pitää suunta edelleen samana. Sitä toivomme myös kaikille lukijoillemme.

Hiukan kirpaisee, kun en pääsekään tarkistamaan:

mitä kuuluu sille raiskatulle palmulle, joka jokaisen raiskauksen jälkeen vastustaa raiskaajaansa kasvattamalla uusia lehdenalkuja

                

          

    tai mitä kuuluu sille erikoiselle jötikkökeltaputkelle, ainokaiselle, sinnittelijälle,

             

entäs padon alapuolisen luonnontilaisen metsän myrkytys 22.11., paljonko se tuhosi alkuperäiskasvustoa.

                 

Voi miten monta asiaa jää nyt tietämättömyyden verhon taa, salaisuuksina.

Luonto kokonaisuudessaan on kuitenkin ikuinen, muutokset kuuluvat asiaan. Ihanaa, kun on monta asiaa, jotka odottavat, että putkahdamme sinne, - sitten joskus. Hyvää kannattaa odottaa, siis levollista odotusta itsekullekin. Nyt eletään uudenlaisia unelmia todeksi, nyt on niiden kehittelylle levollista aikaa. Antakaamme tilaa uusille unelmille. Elämä ilmam unelmia on vaillinaista.

Kaikkea hyvää, unelmia, arkea, kärsivällisyyttä ja odottamisen jännitystä meille jokaiselle!

A




sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Koronakevään tervehdys



Koronakeväinen tervehdys kaikille lukijoillemme, joita Balatonin rantamaisemien kevät kiinnostaa. Niin se kiinnostaisi nytkin meitä, mutta nyt elämme toisenlaista kevättä.

Nyt nautimme keväästä Suomessa. Sen olemme jo huomanneet, että hitaasti saavutamme kevättä. Taidamme olla malttamattomia. 


Näitä emme vielä Suomen huhtikuussa tapaa matkailuauton renkaan somistajina.







Saavutimme ennen kolmessa päivässä Balatonin rantamaisemien kevään, nips ja naps se vain tapahtui. Puissa oli lehdet, sireenit ja tuomet kukki . . .




Näitä emme Unkarissa ennättäneet nähdäkään, Idänsinililja, 
Scilla siberica 
ja 














Kirjokevättähti, Scilla forbesii












Sen olemme jo huomanneet, että niitä kevään sipulikukkia, jotka Suomessa ilahduttavat meitä nyt huhtikuussa, emme koskaan nähneetkään Unkarissa. Niiden aika oli jo silloin ohi. Siis opimme uutta, korona-aika opettaa edes jotain, hyvä.









Rohtoimikkä, 
Pulmonaria officinalis
kukkii meillä huhtikuussa vielä vaatimattomasti, mutta 







Unkarissa jo leveillen. Eron kyllä huomaa selvästi.















Nyt jännäämme, milloin on täällä eteläisessä Suomessa se Unkarin huhtikuu.
Toivomme hyvää kevättä Unkariin ja Suomeen, ottakaamme korona todesta, sitä se on.


Balkanin hevoskastanjan, Aesculus hippocastanum, silmut pullistuvat kyllä jo huhtikuussa Suomessa, mutta Unkarissa ne jo kukkivat.














Tuomen, 
Prunus padus kukintaa saamme ja kannattaakin odottaa ihanan tuoksun takia, toukokuussa sen tuoksun tuntee.












Sireeni, 
Syringa vulgaris on suosittu Suomessa ja Unkarissa etenkin, se tuo varmuudella kesän meille jokaiselle, viimeistään koulun päättäjäispäivänä. Eikös se niin ole aina.







Mutta luonnosta on kaikilla lupa nauttia koronasta ja karanteenista huolimatta. Huhtikuu lupaa suuria ja sen lupauksiin on hyvä luottaa. Pitäkäämme toisistamme huolta ja rakastakaamme Luojan luomaa luontoa, sen monimutoisuudesta saamme iloa, hoivaa ja toivoa.


Tapaamisiin, jätämme aikataulun vielä toistaiseksi auki . . . A


torstai 2. huhtikuuta 2020

Kauniita muistoja




Mitä jää jäljelle kun tämä talvi on ohi, muutakin kuin korona. Jokaiselle meille jotain jää.
Meille jää paljon kauniita muistoja ja kuvia.
Tässä pieni otos mielenkiintoisista ja mukavista kasviystävistämme iloksi kaikille.
Talvi itäisellä Välimerellä antaa paljon muutakin kuin aurinkoisia rantoja. Siitä on osoituksena rikas kokemusten määrä auringossa, tuulen tuiverruksessa ja vuorenrinteiden nousuissa ja laskuissa. 
Vähemmän onkin tasamaata, ei taida sopia pohjanmaan polkijoille, meille sopii.  Tähän saakka on sopinut ja jos Luoja ja korona suo, jatkossakin. Hyvän talven jälkeen on hyvä lähteä Suomeen, vältellen kohtaamista koronan kanssa.  Tänä keväänä taitaa olla viisasta pitää tauko Unkarin pyöräretkenkin kanssa.

On hyvä pitkästä aikaa odotella Suomessa nyt kevään edistymistä. Nyt on aikaa kasvattaa omaa kevätvihreää heti kasvukauden alettua kotipihallakin.
Kiitoksia tästä talvesta kaikille lukijoillemme ja hyvää kesää! Koronasta huolimatta yrittäkäämme nähdä Luojan luonnossa lempeitä vastauksia koronahuoliimme. 
A



Eukalyptus, 
Eucalyptus falcata. Muutama vuosi sitten rymysimme huonoja kvivisiä polkuja rannan ryteiköissä ja huomasimme aivan erikoisia eukalyptuksia, hieman ränsistyneen oloisia. Missään muualla emme ole näihin ”kissankynsiin” törmänneet. Tänä talvena treffasimme ne taas.








Hopeavuohenpolvi
Paronychia argenteaTämä hopeisten lehtien ja kukintojen vaatimaton kasvi ilahduttaa, milloin se kukkii kakden sentin korkuisena, milloin sen versot kiemurtelevat pitkinä rönsyinä maan pinnalla.





Jaloleinikki, 
Ranunculus asiaticus, minään aikaisempana keväänä näitä kauniita rinteiden kaunistajia ei ole ollut näin paljon, vielä korkeallakin kiikarin avulla näimme valkoisia raitoja.











Keltaputki, Ferula. Tämä oli mielenkiintomme kohde yli kaksi kuukautta. Ensin emme ymmärtäneet mikä tämä jötikkölehtinen kasvi oikein on. Se ei muistuttanut mitään tuntemaamme kasvia. Hitaasti tammikuun jötikkö alkoi muistuttaa nopeakasvuista serkkuaan Välimeren keltaputkea, Ferula communis. Lyhyeksi ja tanakaksi se jäi vielä lähtiessämmekin, mutta kukki iloksemme viime tingassa kuitenkin.



Meriheinä, meripallo, 
Posidonia ozeania ja Merimailanen, 
Medicago marina. Siinä ne köllöttävät samalla kivellä sovussa. Tosin minä nostin tuon meripallon siihen kivelle, se oli kiven vieressä.











Tämä ei kylläkään ole kasvi, mutta hassu tuttavuus kuitenkin.
Mäntykulkurinirkko, Thaumetopoea pinivora, yllätti meidät renkaanjälkien yli määrätietoisesti matelevana pitkänä jonona, tavoitteena niillä oli korkea heinikko tien toisella puolella.










Tämä palmuressukka sai osakseen tänä talvena kiusantekoa, meiltä vain lempeitä ajatuksia. Joku oli katkaissut palmun, se kasvatti lehdenalkuja, ja se joku katkaisi taas, ja taas. Kunnes se sai hengähtää viimeisen kuukauden, mutta ei tiedä jääkö se henkiin kuitenkaan. Niin hitaasti nousi enää uusia lehdenalkuja.







Pörröneidonkieli, 
Echium angustifolium. Tämä kevät sai pörröneidonkielet ilmestymään kaikkialle. Ensimmäisen kerran kokeilin tuoda kotiin. Yllätyin, niin kauan kestivät kauniina vedessä.











Siniakaasia, 
Acacia saligna, onko olemassa toista kasvia, joka saa sieluunkin auringonpaisteen? Ei ole, matkalla kotiinkin voi huolettomasti katkoa kultaoksia pyörän tarakalle. Niin, jos vaan ennättää ennenkuin kaupungin miehet raivaavat taas oksia lyhyemmiksi.









Sukaattisitruuna, 
Citrus medica. Voiko olla hullumpaa sitruunaa, niin molenlaista ulkonäköä, no, niinhän on meillä ihmisilläkin . . .













Tämä viimeinen kuva saa ilmentää monen suhdetta pelättyyn koronaan, häivy siitä!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Korona-aikaan




Koko maailma on nyt suureksi kasvaneen korona-puun tumman varjon alla. Niin mekin täällä, mutta me olemme samalla keväisen luonnon pauloissa.
Saman keväisen luonnon lumoissa näimme tänään ennätysmäärän ihmisiä, kun kaikki paikat on suljettu. Näkyi kävellen liikkuvia ihmisiä! Jos jotain hyvää, niin tämä, että ihmiset lähtevät kävelemään ja vielä ulos kaupungista! Hienoa.

Katselin kasviluetteloani montako kasvia minulla onkaan täällä KOR- alkuisia. 


Koralliköynnös, 
Antigonon leptopus, tämän olen löytänyt erään pihan aidan reunalta ajaessamme Kocmakirkolle. Ei taida olla kovin suosittu, kun harvoin näkyy. Kukkii lokakuussa ohikulkijoidenkin ilona.






Korallipensas, 
Erythrina crista-galli, tämä on yllättänyt pienellä sivukadulla, toinen on erään puutarhan aidalla aivan huonossa kunnossa. Tämä on marraskuinen syyskukkija.












Korallipuu, 
Erythrina tomentosa. Näitä on siellä täällä, ne huomaa vasta juuri kukinta-aikana, nyt juuri, maaliskuussa, kun harmaat oksanpäät loistavat punaa!











Koristekurpitsa, 
Citrullus calocynthis. Tämä oli ilomme monta vuotta tienvierellä, kunnes sen voimat väheni ja tienreunaakin kaivettiin. Saimme näistä iloa joulupöydän koristeluun. Siis kukkii ja tekee hedelmää jouluksi.









Koristeportulakka, 
Portulaca grandiflora, aika yleinen pihan kesäkasvien joukossa. Kukkii kauniisti vielä loka-marraskuussakin.













Koruputki, 
Tordylium aegyptiacum, Aivan ihana valkoinen pitsikuvio, keskellään musta "silmä". Kukkii parhaillaan kulkijan ilona vuoren rinteillä. Ja sen siemenet kehittyvät aivan ihanassa sykerössä!













Koruputki, 
Tordylium officinale, se vaatimattomampi koruputki, kukkii myös nyt korona-aikana.














Korvakenätkelmä, Lathyrus aphaca. Tätä on vaikea löytää pitkän heinikon seasta, tänä keväänä en ole vielä löytänytkään.

Löytyihän niitä muutama, tässä KOR-kasveja iloksenne korona-aikaa siivittämään. 
A


tiistai 17. maaliskuuta 2020

Keinuvuorelle koronaa pakoon




Korona täyttää nyt koko maailman uutiset. Korona on jättänyt monta suomalaista jumiin, lennot on peruutettu ja uudetkin lennot peruttu, niin meilläkin. Ovet sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen, niin Suomessakin. Mutta - luonto pitää ovensa auki. Keväiset ovensa, meitäkin varten, apposen auki.



Päätimme valloittaa muutaman vuoden jälkeen Keinuvuoren. Tämän nimen olemme itse antaneet 12 vuotta sitten kun nousimme ajaen ja välillä pyöriä taluttaen kohdaten ensimmäiseksi ylhäällä leikkipuiston ja keinut. Siellä ne ovat tänäänkin, kovin vähällä käytöllä.










Kannatti ajaa vaikka välillä puuskuttaen ylös, korona jäi 
matkan varrelle. Mennessä jo kohtasimme väri-iloa tienvierellä, ensin komea 
Neidonkieli
Echium fastuosum 
seisoi jämäkkänä katsellen alas merelle. 











Kohta betoniaidalla 
ilahdutti kulkijaa 
Punanokkamaite, 
Lotus berthelotii.













Sitten ylhäällä ei tarvinnut kuin antaa katseen kiertää mahtavassa maisemassa ja vain olla. 




Lopulla maltoimme katsella jalkoihimmekin, löytyikin vanhoja kasviystäviä vuosien varrelta . 






Isoräpelö, 
Briza maxima 
on ollut minulta piilossa pari- 
kolme vuotta, heinän joukossa 
sen nyt huomasin, vain pienellä alalla jyrkänteen reunalla.















Tuoksuruuta, 
Ruta graveolens 
on vanha tuttava Kroatiasta Hvarin saarelta. Siellä se maustoi vahvaa paikallista viinaa muistaakseni 
vatsalääkkeeksi!










Partakaura, Avena barbata 
yllätti leikatun heinän joukossa, 
olen luullut tätä kauraa ennen Hukkakauraksi.













Italiankämmekkä, Orchis italica ilahdutti piikkisen ryteikön takana valokuvaajaa

































A