Mikä
on vuoren lumo? Täällä meillä katseen kohteina on usein meri ja
vuoret, meille suomalaisille kuin järvet, harjut ja tunturit. Ne
viehättävät, ovat aina viehättäneet. Täällä on helppo
samaistaa järvi ja meri, harju, tunturi ja vuori. Olen jo lapsena
kiivennyt harjulle laulamaan "Kotimaani onpi Suomi", samoin
lehmähaan suurella kivellä olen laulaa hoilottanut ja savupiipun
päähänkin isä nosti minut laulamaan, siis korkealla vuorella sain
olla. Tätäkö on vuoren lumo?
Meillä
on päivittäisten pyöräretkiemme varrella aina näkyvissä vuoria,
usein myös meri.
Diplorotsosvuori
on läheisyydessä korkein vuoremme, lempivuoremme, se näkyy
laajalle mutkaisten pyöräilymaastojen varrella, milloin ähellämme
sen jyrkkää serpentiiniä ylös, milloin viiletämme korvat
viheltäen vauhdilla alas. Siksi sen rinteillä huomaa vuodenaikojen
vaihtelunkin selvemmin.
Maaliskuussa
kukkiva Keisaripuu, Paulownia tomentosa
peilaa itseään Diplorotsosvuoren silhuettia vasten.
Satoja
vuosia vanhat oliivipuutkin kuuluvat tomerana vuorten väliseen
laaksoon, ovat kuuluneet ja tulevat kuulumaan vielä satoja, satoja
vuosia, ellei se ylen viisas ihminen . . .
Amathusvuori
on toinen lempivuoristamme, sen ympärillä sijaitsevat myös Amathuksen kaupunkivaltion rauniot.
Viime talvena kerran
yllätyimme Pohjoisen Amathuksen raunioilla
poliisin keltaisesta nauhasta. Vuorelta oli vierähtänyt monien
tonnien painoinen lohkare alas! Se oli pomppinut kuin suuri lumipallo
tehden rinteeseen suuria koloja. Siinä se nököttää varmaan tuhat
seuraavaa vuotta, ellei saa seurakseen toisia pudokkaita.
Onko
koti vuorenrinteellä jotenkin erilainen tunnelmaltaan kuin tasaisen
maan koti? On siellä ainakin tilaa lepuuttaa silmiään ja
unelmoida. Näin uskoo tällainen tasamaan tallaaja Suomesta.
Kuljemme
kohti karnevaaliaikaa . . . A