Mantelijuhlaa

Mitä onkaan keväällä ilmassa mantelipuiden kukkiessa ? Se on tuhansia ihmisiä yhteenkokoava Limnatiksen Mantelijuhla! Siellähän mekin muiden mukana. 

Bussikuljetus kaupungista vuorille oli kevääntuntua täynnä. Ne ikuisesti kuivilta tuntuvat vuorenrinteet olivat saaneet siellä täällä vilahtavan keltavihreän läntin. Siellähän oli kukkivaa nuokkukäenkaalia ja keltasinappia! Kun nousimme yhä korkeammalle alkoi näkyä pienen Korfin kylässä jo kukkivia mantelipuitakin ja lisää ilmestyi kun bussimme lähti kiemurtelemaan alas syvään Limnatisjoen laaksoon. Tuntui kuin kaikkialla alhaalla olisi ollut lumisia puita.

Syvän laakson jälkeen nousimme pientä tietä ylös valkoisten puiden kirjomaa rinnettä. Perillä pienessä Limnatiksen kylässä meitä odotti kauniisti koristeltu kutsuva sisäänkäynti itse juhla-alueelle. Kukkivat mantelipuut levittäytyivät koko kylän ympärillä, kuin kylä olisi ollut mantelipuiden sylissä.

Saarelaisten oma musiikki kaikui ja suuri kenttä oli täynnä perinneruoka-, käsityö- ja juomatarjoilua. Maistiaisia oli tarjolla ja maistelijoita riitti. Mantelit taipuvat monenlaiseen herkutteluun, suomalaiselle aivan outoja makuja. Aivan uskomattoman hienoja asioita on osattu kylissä ennen tehdä, tarpeeseen. Nyt ne ovat näytösluonteisina säilyneet nykyiselle sukupolvelle, meillekin. 

Maisteltavaa oli monenlaista

Hauskaa oli seurata sykerötimjamin taipumista luudaksi, ”mantelipuuron” keittämistä ja hämmentämistä, halloumjuuston keittämistä ym. Mukana oli niitä isoisoäitejä ja isoisoisiä jotka ovat siirtäneet tietonsa ja taitonsa sukunsa nuoremmille. Täällä huomasi, miten kädentaito on ennen ollut kaikkien taito. Hieno, kunnioitettava asia. Kaikkia sai myös ostaa, kauppa näyttikin käyvän vilkkaasti. Se tuntui hyvältä, niin paljon oli nähty vaivaa tapahtuman eteen.

Keskusaukiolla istui pitkien pöytien ääressä väki nauttien monenlaista tarjolla olevaa syötävää. Se hienompi väki, kutsuvieraat, söivät kauniin katoksen alla valkoisella kankaalla verhotuilla tuoleilla! Eiintymislavan edessä valkoiset muovituolit täyttyivät kohta kuulijoista.

Kolmen hengen orkesteri ja laulaja viihdyttivät kansaa koko ajan, perinteisiä kansantansseja oli tarjolla, niinkuin kaikissa juhlissa. Kyproksella kun ollaan, niin kaikissa juhlissa on oltava puheita, niin nytkin pukuherra toisensa jälkeen sai puheenvuoron. 

Väkeä oli pieni vuoristokylä pullollaan, tuhansia varmaankin. Ihmiset käyskentelivät kukkivien mantelipuiden keskellä aistimassa sitä tunnelmaa, jota tänne lähdettiin hakemaan. Suomalaisistakin oli aika moni lähtenyt maisemia ihailemaan. 

Aurinkoinen, lämmin sää suosi vierailijoita ja järjestäjiä, voisiko enempää toivoakaan. Tyytyväisyyden tunteen voi vierailija lähtiessään ilolla aistia. Oli yllättävän hauska päivä, luonto näytti taas kauneuttaan, hienoa, että tuli lähdettyä.

A

Urheilua, urheilua . . .

Hauskaa, kun ihmiset likkuvat, eri lailla, eri paikoissa, ulkona, etenkin ulkona. Täällä sille on suuremmat mahdollisuudet läpi vuoden kuin meillä Suomessa. Ei, onhan Suomessakin mahdollisuus liikkua läpi vuoden, ulkonakin, mutta lajeja pitää vain vaihdella.

Tässä osassa kaupunkia, jossa meidän kotimme on, ja josta omille pyöräretkillemme suuntaamme emme voi välttyä näkemästä lukuisia jalkapallokenttiä. On aivan uusia ja vanhempia ja sitten vielä pienempiä futsalkenttiäkin. Viikonloppuisin kaikille riittää potkijoita ja kentän reunalle katsojiakin. Joskus arkenakin pojat harjoittelelvat kentillä. Etenkin kun pelaajat ovat pieniä poikia, vanhemmat kannustavat omia vesojaan suurella innolla. Entäs sitten kun naiset ovat kentällä! Sen voi vain arvailla!    

Eri maiden pyöräily-joukkueet käyvät täällä harjoittelemassa ja pyyhältävät ohitsemme viuhahtaen vaan. 

Usein moikkaammekin maantiellä toisiamme. Joskus heillä on auto edellä ja auto vielä perässäkin varmistamassa turvallista menoa. Pyöräliikkeessä piipahtaessaan he saavat nopean palvelun, suomme sen heille, meillähän on aikaa.

Meren äärellä kun ollaan on vesiurheilu kaikkien halukkaiden ulottuvilla. Meikäläinen ei edes ymmärrä kaikkia vesi-urheilulajeja, maakrapu kun on. Upeaa on seurata vesillä kiitämistä purjein tai meloen. .Joskus jää aivan lumoutuneena seuraamaan vesi-liikunnan vauhtia ja kauneutta, etenkin kovalla tuulella, miksei hiljaisempaakin lykkimistä rannan tuntumassa. Se on outoa liikkumista, on sellaista edestakaista etenemistä

Tältä saarelta on saatu metsästettyä paljon eläimiä pois päiviltä, mutta harjoitellahan aina voi. Germasogeian laakson rinteellä on jousiampujien oma paikka. Usein siellä harjoitellaann, arkenakin. Moikkaamme heitä ohi pyöräillessämme. Eräänä päivänä siellä harjoiteltiin "vaistoampumista", onneksi ei tullut harhalaukausta, niin läheltä meidän reittimme kulki! Vauhtia vain lisättiin.

Maastopyöräilijät harjoittelevat Amathusvuoren rinteillä ylös- alas.

Maastossa ajettaessa ei tarvitse välittää vasemman puolen liikenteestä

Kun retkemme vie Parekklisiasta Finikariaan halki mäntymetsikön, raikaa kunnon paukuttelun ääni pitkälle. Siellä ammutaan savikiekkoja. Vanha, entinen ampumapaikka on aivan tienvierellä rinteet ovat punaisia kiekonpaloja täynnä, kuin unikkoja rinteellä. Kaunista jätettä.

A