Hyvää Uutta Vuotta 2019

Voihan vesi!

Ihminen on aika metka olento, minä siellä muiden mukana. Ensin odotan ja toivon sadetta, että saadaan vihreä joulu, sitten harmittelen kun sadetta tulee enemmän kuin minä siihen vihreään jouluun olisin tarvinnut.

Järki sanoo kuitenkin, että saaremme on potenut vesipulaa jo vuosien ajan, joten ilohan tämä veden tulo on. Germasogeian patoallas, joka on meitä lähinnä, on jo selvästi muuttunut. 

Pieni lammikkomainen järvemme on muisto vain lokakuulta, silloin haikaratkin kalastivat pienessä syvänteessä, sammakoita ja kaloja.

Joulukuussa olemmekin saaneet sadetta, välillä öisin, välillä päivisin, seitsemänä päivänä on sadekuuroja ollut. 

On ilo pyöräillä halki vihreän maailman katsomaan kuinka veden pinta nousee. Kuiva patojärven pohja-alue pienenee päivä päivältä ja vesi leviää rantoja peittäen yhä laajemmalle. Haikaratkin näyttävät nauttivan järven tilasta. Vaikka sade on jo loppunut, vettä valuu pikkuhiljaa vielä pitkän aikaa vuorilta. En oikeastaan tiedä kauanko veden tulo vielä sateen jälkeen jatkuukaan, joku toinen saattaa senkin tietää. Siihen vaikuttaa niin moni asia, sen ymmärtää kun jää miettimään ja pähkäilemään.

Kultasieni, Phaeolepiota aurea. 

Yllätyksiäkin sateiden ansiosta saamme havaita, muutamia sieniä, joidenkin nimiä en tiedä, jollekin ystävämme löysi nimen, Kultasieni, Phaeolepiota aurea. 

Ne kasvoivat hiekkaisella alustalla 

Johanneksenleipäpuun juurella, joku vanha oli jo kylvänyt kultaista itiöpölyään paksun kerroksen hiekkaan!

Tosin sieniä näkyy vain muutamia, ei herkutteluun asti, vaikka olisivat syötäviäkin.

Isokaunokainen, Bellis sylvestris

Muita riemun aiheita sateen ansiosta, Syklaami, Cyklamen persicum ja Isokaunokainen, Bellis sylvestris saavat sydämen sykkeen aivan nousemaan ilosta. Ilmestyivät melkein ajallaan, minun laskujeni mukaan. Siis, eläköön sade! A

Syklaami, Cyklamen persicum

Ruokaa luonnosta

Joulukuu alkoi toivoa herättävästi, saimme marraskuun viimeisenä päivänä sadetta! Ja Itsenäisyyspäivänä roikasi vettä kunnolla koko päivän!

Toiveissa on vihreä joulu, ja se on nyt varmistunut. Suomessa toivotaan valkeaa joulua, me täällä toivomme vihreää joulua, ainakin me suomalaiset. Merkkejä siitä onkin ollut näkyvissä jo lokakuun lopun sadepäivien ansiosta. Talvi on täällä nyt kalenterin mukaan, mutta luonto vihjailee keväästä, ruusut kukkivat yhä pihoilla, joissa ne ovat saaneet vettä myös kuuman ja kuivan kesän aikana.

Saamme jo nauttia ja herkutella luonnon antimista, Kiiltomalva, Malva sylvestris kasvattaa nyt vauhdilla lehtiään, kohta niitä on jo kaikkialla. Saa pitää kiirettä, että ennättää syödä ja taltioida pakkaseenkin tätä luonnonpinaattia. Kohta jo pienet reiät ilmaantuvat lehtiin kertoen jonkun muunkin herkuttelevan niillä. 

Vähitellen ne myös kasvavat suuriksi ja koviksi. Ne ovat parhainta vihreää lähes kaikkiin ruokiin. Vihreä kiiltomalvakeitto maistuu ja siihen saa lisämakuja mielen mukaan, ensimmäisen keiton sain jo joulukuun ensimmäisen päivän hennoista lehdistä.

Toinen mahtava maku- ja nimenomaan tuoksunautinto on Villifenkoli, Foeniculum vulgare, sen heleänvihreät uudet hennot tillimäiset lehdet. Ne maustavat salaatin ja eväsleivät aivan omalla aromillaan. 

Olen kuivannut niitä, mutta aromi katoaa kuivatessa ja Suomessa aromista on jäljellä vain heinän makua, siis herkutellaan villifenkolin lehdistä täällä ja nyt.

Merenrannalta löysin myös salaattiin vitamiinirikasta yrttiä, Portulakka, Portulaca oleracea. Tukevana se säilyy jääkaapissakin muutaman päivän. Vain yhdessä paikassa olen sen kaukana liikenteestä löytänyt. 

Paikka on kuitenkin suht´koht´lähellä, vain laiskuus estää noutamasta sitä. Toivon kovin, ettei kukaan tallo sen kasvustoa. Portulakka on kovin mehevää ja siten altista litistymään askelten alla.

Vihannesmyymälässä olen jo nähnyt myös Egeankohokki, Silene behen, nippuja myynnissä, mutta minä en oikein tiedä kuinka niitä käytetään. Ehkä sekin on pinaatinomainen käyttövihannes. 

Tiedän paikan, missä sitä kasvaa, tai oikeastaan kasvoi ennen, nyt sille joutomaalle rakennetaan isoa taloa tai monta pienempää, hyvästi taas kerran luonnonkasvit.

Näin täällä kuljetaan adventinaikaa, kohti joulua, kristikansan suurta juhlaa, meille kaikille merkittävää ja muistorikasta aikaa. Lapsuuden joulupukki, lahjat kuusen alla ja tontut ikkunan takana . . . A