Kasvaa kun kasvatetaan . . .

Kyllä täällä kasvaa kun viljellään, kuivuus selättyy kastelemalla, se on mainio ikiaikainen oivallus! Seuraavassa muutama esimerkki kastelun ihmeestä.

Akrotirin niemimaan luona putkahdimme eräänä päivänä suuren salaattimaan reunaan. Oli siinä katsomista, salaattia tulossa, olemassa, ollutta, mennyttä, hauskaa, vieressä oli vielä suuri papumaakin. Netistä kotona tutkaillen päädyin Mungopapuun, Vigna radiata, olihan sillä keltaiset kukatkin. Osuinkohan oikeaan? Saa korjata. Olen kyllä tuntenut sen aiemmin nimellä Mungpapu, kun olen idättänyt sitä monia kertoja. Täällä Kyproksella nautitaan erilaisista pavuista ympäri vuoden. Meikäläisen on vaikea erottaa niitä toisistaan.

                     Papupelto

Vähän aikaisemmin huomasimme Germasogeian laaksossa meille uuden viljelmän. Paikka raivattiin viime talvena pusikosta pelloksi. Näimme pellolla kaksi miestä, sinne äkkiä kuivan jokiuoman yli kyselemään. Miehet kertoivat olevansa vain työmiehinä siellä, mutta tiesivät kuitenkin. Viljelmän kasvi on Lääkeaaloe, Aloe vera. Vieressä oli vielä monen monta ruukkua odottamassa istutusta muutaman viikon kuluttua. Satoa saadaan vasta 4-5 vuoden kuluttua kertoi meille netti! Siis kärsivällisyyttä tarvitaan, hauskaa on seurata tätäkin.

Germasogeian laaksossa näimme maaliskuussa valkoisin kukin kukkivia Avokadopuita, Persea americana. Nyt lokakuussa hedelmät roikkuvat kuin vihreät pullerot naruihin ripustettuna. Poikkesimme tervehtimään maaliskuussa tapaamaamme "avokadomiestä", hän näytti olevan tontillaan touhuamassa. Hän esitteli juuri istuttamiaan kaalintaimia ja Viikunapuitaan, Ficus carica. Halkaisi meille makeita maistiaisia ja avokadopuusta antoi mukaan muutaman hedelmän. Kannatti uteliaana poiketa tervehtimään ja tutkimaan lähemmin outoja asioita. Mies opasti vielä, että viiden päivän kuluttua avokadot ovat kypsiä syötäväksi, siis nyt vain odotellaan. Aikaahan meillä on vaikka muille jakaa.