Näin kuivan kauden aikaan odotellaan sateita, mutta nautitaan myös kasvien selviämisestä yli kuivan kauden. Päivittäiset pyöräretkemme vievät meitä aika usein patojärven maisemiin. Silmä etsii järvellä lintuja, ei niitä usein näe. Ihminen on siitä hauska, se hakee aina jotain, mitä on ollut joskus, niinhän me marjametsään ja sienimetsäänkin menemme. Ei haittaa vaikkei nyt juuri tällä retkellä näkynytkään, ehkä seuraavalla kerralla.
Ja kun sitten käy niin, että harmaahaikara on vain odottanut meitä ja viipyy paikallaan, sanoen ilmeellään: ”katsokaa nyt, tässä minä olen, ja vieläkin olen, joko sait minusta tarpeeksesi”?
Sehän on kuin juhlaa, eihän siihen kyllästy, luontokappaleen katselemiseen. Vielä kuviakin katselee myöhemmin mielellään.
Patojärven pinta madaltuu. Vettä on nyt vain 15 % täydestä, se on aika vähän. Seuraamme mittakepistä pinnan korkeutta. Jonkun vaan pitäisi maalata näitä mittakeppejä edes hiukan paremmin erottuviksi. Kuka sen tekisi?!
Toinen porukka on laittanut uuden polun laskeutumaan patojärven rinteeseen kukkien ja pensaiden kera. Ja kontin vieressä on paikka istua ja kerrata urheilusuorituksia.
Molemmilla porukoilla on paikat vaihtaa vaatteita suojassa katseilta. Tämä alue alkaa näyttää ihan oivalliselta melojien tarkoitukseen, kauan se on ollutkin römpsynoloinen. Pöytäryhmiä on varjossa ja auringossa viivähtämistä varten. Me käytämme myöskin evästauoilla näitä pöytäryhmiä hengähtäessämme retkillämme.
Harvoin siellä on muita näkynyt, ehkä toiminta on aktiivista kevät- ja kesäaikaan? Tai emme vaan ole sattuneet samaan aikaan heidän kanssaan. Vain kerran eräs mies haki kontista punaisen pienen kanootin vetäen sitä kolinalla auton perässä alas kuivan patojärven lahden halki rantaan.
Nyhätyräkki, Euphorbia chamaesyce
Savikka, (Keräsavikka) Chenopodium chenopodioides
Kasveja löytyy kuivuvan järven rannasta niukasti, odotin sieltä löytyvän enemmänkin.
Noeae mucronata
Akaasia, Acacia salicina
Patojärven rinteiltä löytyy tämä ihana hunajantuoksuinen akaasia, se sietää kuivuutta ja on palonkestävä puulaji. Sen sanotaan olevan kuin itkupaju riippuvine pitkine hentoine oksineen. Sen vaatimaton kermanvaalea kukinta kestää syksystä jouluun saakka. A