Kyproksen
tunnuseläimeksi sopisi KISSA sen vain luonnonpuistossa elävän
muflonlampaan sijaan. Kissoja ON, eläviä ja auton alle
jääneitä litteitä rukkasia. Niitä on kaikkialla, suomalaiset
kissavihaajat saisivat täällä oikeaa riemua, paljon olisi
vihattavaa ja paheksuttavaa! Kissoja täällä ruokitaan, rakastetaan
ja suvaitaan. Ne, jos ketkä kuuluvat Kyproksella luontoon, kyliin ja
kaupunkeihin. Kissoilla on oma täysihoitolakin, siellä voi käydä
seurustelemassa asukkaiden kanssa, kerran olemme tavanneet myös
suomalaisen vierailevan siellä. Kuvan kissa on täysihoitolan kissa,
numerolappu 343 kaulassaan. On yksi luostarikin tunnettu nimestään
Kissaluostari.
Päivän
päätteeksi auringonlaskun aikaan sujuvasti lentelevät lepakot
ovat hauskoja
seurattavia, niin taitavasti ne suhahtelevat hämärtyvässä
illassa, pian niitä ei enää ihmissilmä erotakaan.
Meillä
on hyvää lammas/vuohijukurttia ja -juustoja, joten saarella
on paljon näitä nelijalkaisia. Niitä näkee vuorenrinteellä
paimenen ja koirien kanssa vaeltamassa evästä etsien. Joskus tapaa
lauman, jota vain koira paimentaa tai on "juttuserana."
Suuret lammas/vuohi-kojut levittäytyvät vuorenrinteille, siellä
"asuu" satoja ja taas satoja jukurttilähteitä. Kauniita
ne peltikatokset eivät ole, mutta siitä tiedämme, että juustoa ja
jukurttia riittää vielä huomennakin.
Tapaamme usein hattupäisen
frouvan, joka luotsaa suurta laumaansa rinteillä, ilman koiraa.
Olemme jo tuttuja ja tervehdimme. Hän tietää, että emme pelästytä
laumaa vaan odotamme tyynesti tienylitystä. Polkupyöräkin voi olla
hirveän peläsyttävä joillekin!
Koira
on täällä seuraeläimenä, vahtina ja ennenkaikkea metsästäjien
kaverina. Sanommekin usein, että ttäälä varmaan kasvatetaan ns,
löytökoiria, niin paljon niitä on hedelmäpuiden alla aitauksissa
isäntää odottaen. Pennut syöksyvät pyöräilijää räksyttämään,
harvoin tarvitsee ihan oikeasti niitä kuitenkaan pelätä. Olemme
ottaneet tavaksi moikata näitä koiria ohi ajaessamme, näin olemme
saaneet, "Pepin", "Maxin", "Rogin" ja
monen muun hännänheiluttajan uskollisen ystävyyden.
Näiden
ns, löytökoirien seurana on usein kanoja, hanhia ja kalkkunoita.
Viime talvena simme seurata vuodenvaihteessa hurjaa kalkkunakukkojen
taistelua. Sitä jäi pitkäsksi aikaa lumoutuneena katselemaan
aidan viereen. Oli se aika hurjaa ja totista taistelua! Ympärillä
pyörivät kanat pitivät sitä varmaan normaalina touhuna, eivät
antaneet sen häiritä päivittäistä touhuaan tippaakaan.
Suunnittelivat varmaan munivansa tänäänkin aitoja luomumunia.
Niitä mekin ostamme pienestä vihanneskojusta, "munamieheltä",
2 €/6kpl. Aina sinne on hauska poiketa.
Aasit ovat aika harvinaisia nykyään, vain harvoin enää
kuulemme niiden töräytyksiä. Vain Akrotirin niemimaalla näkee
aaseja lehmien ja valkeiden lehmähaikaroiden seurana.
A
A