Elämä on pyörien päällä

Näin sanotaan lähinnä autoiluun liittyen. Meilläkin elämää on paljon pyörien päällä. Ilman niitä elämä kaventuisi, uteliaisuudelle ei jäisi niin paljon ulottuvuuksia. Jokainen päivä on uusien näkymien päivä. Tuntuu kuin taivas olisi auki kun on pyörät alla.

Luonto vain odottaa meitä näyttääkseen kasvun, kitumisen tai kuoleman merkkejä. Tämä syksy on näyttänyt monta kuoleman merkkiä. Niin monet puut, pensaat ja joutomaan rikas kasvullisuus on saanut antaa tilaa rakentamiselle, pientaloille, (jotka tosiaan eivät ole pieniä!), kerrostaloille, tornitaloille. . . loppua ei näy. 

Evästauko Kaupunginpuistossa antaa junaelämyksen!

Muutokset tapahtuvat nyt nopealla aikataululla. Vielä pari vuotta sitten oli huomattavasti hitaampaa tämä tahti. Voikohan tahti vielä tästäkin kiihtyä? 

Raha on liukasta liikkumaan ja saa näkyviä muutoksia aikaan. Pyörien päällä näitäkin muutoksia huomaa herkemmin. Maanviljelijän arki näkyy täälläkin pyöräilijän silmään mainiosti.

Kissat vartioivat evästaukoamme kärsivällisesti.

Muutosta on myös pyöräilijöiden määrässä tapahtunut. Kymmenen vuotta sitten olimme kummajaisia, nyt saattaa päivän mittaan tavata muitakin pyöräilijöitä.

Patojärven ympäristöstä löytää aina mielenkiintoisia kohteita.

Kilpapyöräilijöitä täällä käy ympäri vuoden harjoittelemassa, se onkin aivan eri juttu, niitä näkyy pääteillä joskus suuriakin ryhmiä. 

Löytyi kujalle hyljättynä jonkun entinen aarre, viritetty viimeisen päälle!

Meidän kulkureittimme on pienillä teillä ja poluilla. Rengasrikkoja putkahtaa, hyvä jos kotiin saakka pumpaten selvitään, aina ei. On paljon piikkipensaiden kovaakin kovempia renkaantuhoojia. 

A

Pelendrin Zivaniafestivaalit

Pelendri on pieni kylä vuoristossa jyrkän rinteen maisemassa. Kylä poukkoilee rinteillä, laskeutuu ja nousee ylös, ylhäällä on jo taloja harvakseltaan. Joku on rakentanut korkealle kuin erakkomajaksi uuden talon, joku jopa oikein ökytalonkin. Niitä pieniä vanhoja taloja on paljon pienten kujien varrella. Ne ovat ihmisille rakkaita koteja vielä tänäkin päivänä. Joku, ehkä ulkomaalainen on kunnostanut kuin nukkekodiksi pienen vanhan talon. Voi sentään.

Pelendriin lähdimme Zivaniafestareiden vuoksi, moneskohan kerta se meillä jo lienee. Se on merkittävä tapahtuma pienelle vuoristokylälle. 

Musiikki soi niin, että kaukaisempikin talo oli juhlatunnelmassa. 

Tarjolla oli perinteisiä leivonnaisia, mehuja, marmeladeja, makkaroita, kuivalihaa, oliiveja, viinejä ja Zivaniaa, sitä väkevää "kotipolttoista". 

Näitä ja monia muita oli maisteltavana ja ostettavina. Kyproksen erikoisuutta Johanneksenleipäpuun paloista , carobista tehtynä monenmoista maistuvaakin oli tarjolla. 

Juhlaan kuului kreikkalaisia kansantansseja ja viinirypäleiden polkemista suuressa saavissa sekä pieni söpöläinen aasi, joka muistutti ajasta ennen traktoreita.

Meitä vietiin sinne bussilastillinen ja aikaa oli perillä muutama tunti. Kylän kujilla aisti paljon vanhaa rinnan tämän päivän kanssa. Oli aikaa myös vaeltaa ja tutustua kylän kaikkiin kirkkoihin. Huonojalkaisten kylä se ei ole, yhteenkään kirkkoon ei ole helppoa askeltaa.

Kylässä on yksi Unescon suojelukohde, ortodoksikirkko Pyhän Ristin kirkko,Timios Stavros, se on nyt restauroitu, vanhin osa siitä on 1.100-luvulta.

Toinen museokirkko on katolinen Neitsyt Marian kirkko, rakennettu 1500 luvulla.

Mikaelin kirkko

Sitten ovat uudemmat ortodoksikirkot, Mikaelin kirkko, ja Agios Ioannis St. John Lampadistis.

Tässä viimeksimainitussa on mielenkiintoinen suuri seinänkorkuinen fresco, jossa kaksi raskaana olevaa naista kohtaavat. Elisabet, Johanneksen äiti ja Maria, Jeesuksen äiti, vauvat on maalattu näkyviksi! Samantyylinen kuva on myös Mikaelin kirkossa.

Kirkkokierroksen jälkeen jo mielellään meni bussille, jaloissa tuntien kävely alkoi jo painaa. Retki oli mainio, oli hyvä päästä aistimaan pienen kylän elämää. 

A