Kyllä
meillä kirkko on, pappi ja kanttorikin, vaikkei kaikki oikein sitä
tiedäkään. Olemme Limassolissa siinä hyvässä asemassa, että
saamme iloita Suomen kirkon yhteydestä talviaikaan aika usein.
Kirkon
työntekijät piipahtavat pari kertaa talvessa Turkissa asuvien
suomalaisten luona ja palaavat luoksemme taas. Kirkollinen elämämme
alkoi lokakuussa ja jatkuu pitkälle kevääseen.
Meillä
on messu sunnuntaisin Pyhän Katariinan kirkossa klo 12.30, päälle
kirkkokahvit ja paljon yhteistä jutustelua.
Jo se, että tietää
äidinkielisen kirkon oven olevan auki sunnuntaisin, tuntuu hyvältä,
voi tulla silloin kun haluaa. Samoin kuin Suomessakin, eivät
sielläkään kaikki riennä joka pyhä kirkkoon.
Yhteiset
lauluillat ovat vielä lisäksi torstaisin pienessä hotellissa,
siellä lauletaan lauluja laidasta laitaan riemulla ja mieleen
hiipivät laulujen myötä myös muistot. Mitä elämämme olisikaan
ilman muistoja. Laulut kutittelevat muistojen arkistoja aivan
huomaamatta.
A