Uutta kohti päivästä päivään

Elämä täällä tuntuu jotenkin vielä hiukan oudolta. Tekeekö vuoden tauko tämän, vai Suomen uutisissa päivittäin oleva koronainfo? Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, välinpitämättömyyttä vai oman valinnan tuomaa levollisuutta? Ehkä kaikkea näitä vuorollaan.

Koronatilanne on tällä hetkellä aika maltillinen täällä, uusia tartuntoja 100-200 päivässä.

'

Patojärven vesi on vain 17,6% täydestä, mutta kalastajia se ei haittaa, eikä kalojakaan!

Tältä näyttää Akrountan kylän kuiva patojärven lahti, kiviä, kuivaa halkeilevaa savea.

Tässäkö muka kukkivaa ketoa, unikkoja ja keltaisena loistavaa kruunusuvikakkaraa, ei kai.

Luonto on kuivaa, on kai joskus aikaisemminkin vuosien aikana ollut näin. Yleensä on jokunen sadekuuro tullut lokakuussa, ja joutomaat ovat heränneet kasvuun. On sitä suurempi ilo nyt, kun joku vihreä verso yllättää pölyisessä kuivassa maassa ensimmäisen sadekuuron jälkeen. Sitä on kiva odottaa ja yllättyä sitten. 

Pyöräretket ovat vieneet meitä entiseen tahtiin tutkimaan näkymiä. Paljon on muuttunut, paljon on jämähtänyt paikoilleen, vaikka olisi pistänyt muuttua.

Täällä meitä suomalaisia ei taida montaa ollakaan, ei tämä ole Espanja eikä Thaimaa. Ehkä marraskuussa ilmestyy jokunen lisää, ja ainakin tammikuun alussa saapuu vakioryhmä meikäläisiä neljäksi kuukaudeksi tänne.

Oma kirkkomme, Katariinan kirkko odottaa suomalaisia taas laulamaan ja tapaamaan toisiaan. 

Turistipappi saapuu joskus, ei ole vielä siitäkään tietoa. Uskotaan, että saapuu kuitenkin, joskus.

Luonnossa on harvoja kukkijoita, Nukkahulluruoho, Datura innoxia on niistä yksi. Sen kukka kestää vain puoleenpäivään lämmön nitistäessä nyt sen loiston.

Toinen kuivuuden keskeltä ponnistava on pikkukukkainen Rikkaheliotrooppi, Heliotropium europaeum. Se melkein hukkuu kulottuneeseen ympäristöönsä vaivoin erottuen kuivista korsista.

Limassolissa rannan ravintolan ruohokatto voi hyvin, nauttii säännöllisestä kastelusta. Vallitseva kasvi siinä näyttää olevan Arabian sulkahirssi, Pennisetum setaceum.

Joulutähteä, Eubhorbia pulcherrima, ei vielä kiinnosta lähestyvä joulu, ei hötkyile, siihen on vielä riittävästi aikaa, ennättää vähemmälläkin saada punaista joulunväriä. Saattaa olla oikeassakin.

Pienessä Agia Varvaran kirkossa oli kaste, saimme hetken iloita kasteväen mukana kirkon pihalla.

Olen taas perustamassa oman pikkuisen pihani kukkivaa maailmaa. Uusi löytöni on tämä ilosilmä, Viisikki, Egyptiläinen tähtikukka, Pentas lanceolata. Ostin muutaman erivärisen, katsotaan miten ne sietää minun hellää hoitoani. 

A

Täällä jälleen

 

Näin siinä kävi, täällä taas ollaan Onnellisten saarella!

Kuivassa ja lämpimässä maailmassa ollaan Suomen kauniin ruskasyksyn jälkeen. Hetki totuttelua ja elämä sujuu taas uutta ihmetellen ja tutkien.

On kuin vanhan riemullisen rakastetun tapaisi  kun punaisena hehkuva Pullokapokkipuu, Ceiba speciosa pilkahtaa talojen takaa. Se häivyttää omalla kauneudellaan tornitalohirvityksenkin siedettäväksi. Näitäkin puita näki aikaisemmin runsaammin, nyt ne ovat harvinaisuuksia, siksi iloitsee yhdestäkin.

Toinen lokakuun rakkaani Keltatekoma, Tecoma stans odotti minua monessa paikassa yhtä iloisena kohtaamisesta. Tämä kasvaa runsaana pihoilla ja katujen varsilla.

Sen ”serkku” Oranssitekoma, Tecoma alata sen sijaan on harvinaisempi katseenvangitsija, mutta jossain näkyi, että sitä oli juuri istutettu kasvamaan. Hyvä niin.

Kuivuuden vuoksi luonnossa on niukasti kukkivia kasveja. Luonto on valmiustilassa ja ponnahtaa talvisateiden myötä vauhtiin. Varsinaisia yllätyksiä osuu silloin tällöin kulkijan polulle. Tämä vaatimaton sinnittelijä, Isopiiskasalaatti, Chondrilla juncea yllättää sitkeydellään kuivuuden keskellä.

Oliivien poiminta on aloitettu, olisiko se nyt hiukan etuajassa kuivuuden vuoksi, en oikein tiedä. Voin olla väärässäkin.

Siitä ei ole hajuakaan, milloin vilja on puitu, vain tämä yksi olkipallo oli tällä pellolla jäljellä ja muutaman päivän kuluttua sekin oli viety pois. Mahtaa olla kuivaa ja pölyävää olkea.

Jotain sentään täälläkin tehdään näyttävästi luonnon suojelemiseksi muovilta. Vesiurheilukeskuksen edessä rannalla on tämä kala, jonka vatsaan voi laittaa tyhjentyneen juomapullon, hyvä alku tämäkin. Onkohan rannalla nyt vähemmän viskeltyjä pulloja?

On aivankuin pyörämme olisivat iloissaan, kun pääsevät vanhaan tuttuun paikkaan hengähtämään. Tältä paikalta näkyy merta silmänkantamattomiin ja redillä olevia risteilylaivoja. Ei niitä ennen ole tällä suunnalla ollut, miksiköhän nyt? Saattaa selvitä myöhemmin.

A