lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kukkivat rauniot



Mitä saakaan kevät aikaan! Munaisen kaupunkivaltion Amathuksen Pohjoisen kaupunginosan rauniot heräävät kiihkeään elämään muutamaksi kevään viikoksi.

















Vihreyttä, värejä, monenlaisia pikkuherneitä, kruunusuvikakkaroita, ohdakkeita, ruohoa, tuulessa taipuvia heiniä, vilistäviä hyönteisiä, perhosia. . . . Hurma on käsinkosketeltavaa, silmin ahmittavaa. Tuntuu, ettei kyllikseen saa. Suren vain sitä, miten vähän siellä käy kulkijoita. Siellä on hyvä istua pitkään evästauolla, ajatukset saavat lentää paikan muinaisten asukkaiden elämää pohtien. Samalla peilaten sitä oman aikamme maailmaan. Maisema avautuu merelle, auringossa kimaltelevalle merelle, katse saa levätä.

















































Nuo vihreyden myrkyttäjät ovat aika nopeita, ei ennätä joka kevät tätä ihanuutta kohtaamaankaan, kun jo onkin myrkytetty. Ymmärrämme kasvien tuhoavan raunioita, mutta . . . Onneksi tänä keväänä meille tarjottiin yllinkyllin nautittavaa korkean taivaan alla, kyllä nautimmekin. A







Sakaraohdake, Notobasis syriaca, ja Ritariperhonen















Tähtiagama, Laudakia stellio cypr

















Pian koittaa aika siirtyä lumen maahan ja sieltä kohta toisenlaista kevättä vastaanottamaan: http://suomalainenbalatonilla.blogspot.com.
Tapaamisiin . . .

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Käynti kirkossa



Meillä jotenkin turistipappi hukkasi vahingossa - https://www.suomenkirkkokyproksella.net/
- sivun kuvagallerian kuvia, siinä meni myös kaikki kuvat tältä talvikaudelta. 

Laitanpa tänne muutaman kuvan tältä talvikaudelta. Meillä on joka sunnuntaina Pyhän Katariinan katollisessa kirkossa Limassolissa joko Messu, kun on paikalla pappi tai omin voimin toteutettu Kirkkohetki ilman pappia.


Kirkon ovelta näkyy Välimeri ja redillä olevia laivoja. Kirkon ”kuorot” elävät, joskus vain kaksi laulajaa, joskus enemmän. 







Kirkkokahvit pienellekin joukolle puuhataan aina, se on välitöntä yhdessäoloa pyhäpäivän merkeissä.



















Kirkossa toimii monenalaista seurakuntaa, filippiinojen kirkkohetki on aina riemua ja äänekästä ylistystä täynnä, joskus kirkkoon on ilmestynyt jonkun aasialaisen maan värikäs hedelmä-kukka- alttari, ehkä Sri Lanka? Vietnam? 





 Karnevaalipäivänä vietnamilaiset naiset ilakoivat kirkon vieritse. Takahuoneessa ja kirkon kauniilla takapihalla harjoitellaan joskus oudoilla kielillä eksoottisen tuntuisia hengellisiä lauluja. Iloista ja värikästä joukkoa, me suomalaisethan olemme hiukan vaisumpia, eikös niin. 
 A

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kevättä, kevättä . . .



Tämä kevät täällä! Vihreän ja kukkivan luonnon valtakuntaa, ei kaksitoista talveakaan tätä himmennä!
Kaurajuuri, Tragopogon sinuatum, ei kyllä kauraa muistuta













Kaljukultaohdake, Scolymus maculatus, kertoo meille viime vuoden kukinnoistaan

Kypärämunkinhiippa, Arisarum vulgare, tuntuu aina hauskalta löytää tämä veitikka













Se, että ”vuodet ei ole veljeksiä” tuo mielenkiintoa seurata silmät avoinna mitä tänä vuonna ilmestyy 
etuajassa, mitä jälkijunassa, mitä ei lainkaan. . . ja miksi? 
Omenapuu kukkii kuin Suomessa olisimme! 

Karvapiikkivihma, Calicotone villosa, piikkinen repivä pensas lunastaa paikkansa keväällä

Hopeavuohenpolvi, Paronychia argentea, tämän talven ihastukseni













On hauskaa yrittää keksiä selityksiä luonnon ilmiöihin. Aina niitä keksii, keksiikö oikein, ei sitäkä tiedä. Kausivihannat puut pullistelevat silmujaan, uusia lehtiään, kukkiaan, kuka mitäkin oman aikataulunsa mukaan. Viime vuoden kuivuus ja korkea lämpötila näkyy joissain tämän kevään kasveissa. 

Tällekin on tilaa keväisessä luonnossa, "Keltatakki", Vespula squamosa










Jaloleinikit, Ranunculus asiaticus, näyttävät nimensä mukaan yleviltä

Libanonin kohokki, Silene aegyptiaca, värjää joskus oliivilehdon pohjan värikkääksi















Mukulakurjenmiekat, Moraea sisyrinchium, kirjovat rinteitä, runsaanakin joskus  
                                                                                                                                     
 
Mantelinkukkien, Prunus dulcis, aika viehättää myös aluskasvillisuuden lumollaan

Siniakaasiat, Acacia saligna, täyttävät kukkiessaan tienvieret kuin vesiputoukset  


Naapuriin tulivat pääskyset pesimään helmikuun puolivälissä, niillä ei ollut varaa lentolippuun Suomeen, joten jäivät iloksemme tänne. Näistä kevään tnnelmista koostuu Kyproksen kevät. Samalla kauhistelemme kotimaamme kovia pakkasia. Onneksi helpotusta on jo sielläkin näkyvissä. 
A