Mitä saakaan
kevät aikaan! Munaisen kaupunkivaltion Amathuksen Pohjoisen
kaupunginosan rauniot heräävät kiihkeään elämään
muutamaksi kevään viikoksi.
Vihreyttä,
värejä, monenlaisia pikkuherneitä, kruunusuvikakkaroita,
ohdakkeita, ruohoa, tuulessa taipuvia heiniä, vilistäviä
hyönteisiä, perhosia. . . . Hurma on käsinkosketeltavaa, silmin
ahmittavaa. Tuntuu, ettei kyllikseen saa. Suren vain sitä, miten
vähän siellä käy kulkijoita. Siellä on hyvä istua pitkään
evästauolla, ajatukset saavat lentää paikan muinaisten asukkaiden
elämää pohtien. Samalla peilaten sitä oman aikamme maailmaan.
Maisema avautuu merelle, auringossa kimaltelevalle merelle, katse saa
levätä.
Nuo vihreyden
myrkyttäjät ovat aika nopeita, ei ennätä joka kevät tätä
ihanuutta kohtaamaankaan, kun jo onkin myrkytetty. Ymmärrämme
kasvien tuhoavan raunioita, mutta . . . Onneksi tänä keväänä
meille tarjottiin yllinkyllin nautittavaa korkean taivaan alla, kyllä
nautimmekin. A
Sakaraohdake, Notobasis syriaca, ja Ritariperhonen |
Tähtiagama, Laudakia stellio cypr |
Pian koittaa aika
siirtyä lumen maahan ja sieltä kohta toisenlaista kevättä
vastaanottamaan: http://suomalainenbalatonilla.blogspot.com.
Tapaamisiin . . .