Kevään pieniä ilonaiheita!

Niin se vaan on, kevät on ihme. Sitä se on Suomessa, sitä samaa se on täällä. Luulisi, ettei sitä tarvitsisi aina niin ihmeenä kokea, mutta se ensimmäinen leskenlehti! Aina se on iloisen hämmästyksen paikka. Silmä etsii seuraavaa ja seuraavaa. Se on samaa tunnetta kun ensimmäisen kanttarellin näkee, missä on seuraava ja seuraava. . . .

Täällä kokee kevään yllätyksiä samoin vanhoilla paikoilla ja hämmästys onkin suuri kun kasvi on löytänyt uuden paikan entisen paikan jouduttua raivauksen tai muun tuhon kohteeksi. 

Kreetankistus, 

Cistus creticus

                                                 Italianolkikukka, Helicrysum italicum

Egyptinrasti, 

Anchusa aegyptica

Valkopeippi, 

Lamium album

                                            Myskikurjennokka, Erodium moschatum

Kaalivalvatti, 

Sonchus oleraceus

Tuhon kohteeksi joutui juuri tämä kuvan Syyrian kämmekkä, 

Orchis syriaca   seuraavana päivänä iloisen keltainen traktori ahmaisi sen levittäessään jyrkkää rinnetietä! 

                                                   Tupakannäive , Orobanche ramosa

Kilkkatädyke, 

Veronica cymbalaria

Kaurajuuri, 

Tragopogon sinuatum

 Aina on otettava tammikuussa kuva juuri siitä ensimmäisestä näkemästään kukasta, vaikka tietää, että kohta niitä tulee lisää ja lisää ja saa parempiakin kuvia. 

 Tässä oli kymmenen tämän tammikuun ensimmäistä pientä ihmettä. A

Voihan vesi, kakkonen!

Vesi vanhin voitehista, kuinkahan täällä vesi onkaan voidellut kunnan päättäjiä nyt. Oikeat monipäiväiset talvisateet ovat täällä harvinaisia. Niihin ei ole varauduttu, ennakoiminen ei muutenkaan kuulu välimerelliseen ajatusmaailmaan. Teitä oli poikki, puita kaatunut tielle vuoristossa, maata oli vyörynyt ja suuria kiviä sen mukana.

Mutta saimmehan vettä, ei haittaa vaikka pieniä vuoriston teitä oli sateen takia suljettuna. Kylmimpinä päivinä ja öinä oli vuoriston teitä suljettuna myös kuuran, liukkauden ja lumen vuoksi.

Samaan aikaan kovat myrskyt vahingoittivat suolanpoistolaitoksia, merivesi oli niin hiekan ja levän sotkemaa, että tuli katkoksia.

Patoaltaat täyttyivät, ihmisillä oli juhlamieli, ajettiin katsomaan ja kuvaamaan täyttyvää patojärveä, paikalla oli tilausta jäätelö-, hattara-, hedelmä- ja pähkinäautoille ja juhlamielelle, poliiseja tarvittiin ohjaaman liikennettä! 

Ketään ei tunnu häiritsevän miltä järvi näyttää, siellä kelluu seitsemän vuoden aikana kalastajien jättämät juomapullot ja -tölkit ja styroksinkappaleet, mistähän nekin on? 

Pinnan peittää laajasti vielä vanhojen jättiruokojen kuivuneet korret. Pato on edellisen kerran ollut täynnä helmikuussa 2012, siis on ollut aikaa roinan kertyä! 

Jonain päivänä roina poistuu kun patoluukkuja madalletaan ja roina korjataan, minne?

Pitkillä veneillä harjoiteltiin jo heti jättiruokojen peittämällä järvellä näyttävään Dragon-soututapahtumaan, eli Lohikäärmesoutuun.

Lehdissä näkyy päivittäin kuitenkin vetoomuksia, ettei tuhlattaisi vettä tästä sadeinnosta huolimatta.

Näin suomalainen talvituristikin oppii veden merkityksen maassa, jossa vesi ei ole itsestäänselvä juttu. Nyt kuitenkin vesipula on helpottanut monen vuoden jälkeen, iloitkaamme! A

Markkinoita meille kaikille

Meillä on ollut vuosikausia Linopetran markkinat aina lauantaisin. 

Paikalla kävi paljon ihmisiä ja se oli myös joillekin 

värikäs ja outo välimerellinen ostos- ja katselupaikka.

Suuri hiekkainen plaani vilkkaan kadun varrella, täynnä kojuja, katoksia, myyntipöytiä, tavaroita maahan levitetyillä alustoilla. 

Myytävänä vaatteita, kenkiä, työkaluja, ruokaa, vihanneksia, hedelmiä, kanoja, kilpikonnia, ankkoja, tipuja . . . . paljon myös ihan kirpputoritavaraa, antiikkia ja roinalta näyttävää tavaraa.

Torialue oli käännetty eräänä lauantaina yllättäen nurin! Kukaan ei tiennyt, minne tori on siirtynyt.

Mutta Germasogeian laaksossa alkoi samaan aikaan sitrus- ja oliivitarhan raivaus ja maan tasaaminen jokiuoman reunalla, kivimurskaa ajettiin ja aita ilmestyi ympärille.

Aavistimme jotain ja oikein aavistimmekin. Markkinapaikkahan siihen tuli, Farmers Market, alueen viljelijöiden tori. 

Torin piti olla auki ensi kerran lauantaina 5.1., mutta ehkä sateisen ja tuulisen sään takia ei paikalla vielä näkynyt toimintaa. Lauantaisin ja keskiviikkoisin pitäisi torin olla avoinna.

Niinpä kävikin, että avajaiset siirtyivät viikolla ja 12.1. oli jo myyjiä, aika vähän oli ostajia. Tosin me olimme paikalla aika myöhään, vasta puolenpäivän aikaan. Kolme poliisia oli paikalla jutellen myyjien kanssa. Värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia oli monella myyjällä ja puutarhan kasveja, pensaita ja puuntaimiakin.

Paikka on siisti ja tarkoitukseen sopiva, toivoisi ostajien sen löytävän. Ehkä niin tulevaisuudessa käykin, toivotaan yrittäjille menestystä. A

Ruusuja ja sohvia

Kyllähän Suomessakin heitellään auton ikkunasta milloin mitäkin, tielle ja tienviereen.

Kyproksella se viedään hiukan pidemmälle. 

Tämän sohvan joutuminen Akrountan kylän jokiuomaan ei olekaan ihan pikkujuttu ja kädenheilahduksen tulos.

Täytyy olla aika isot voimat, että saa punnerrettua sohvan korkean betonireunuksen yli. Tuskin sitä edes yksin on saanut nostettua. Se oli ensin jokiuomassa sillan toisella puolella. 

Nyt kun tuli sateet, ja vettä alkoi tulla jokeen reilusti sohvasta tuli kanootti, joka ui sillan ali toiselle puolelle! Ei ollut oikein uskoa silmiään, että näin oli käynyt.

Siinä lähellä oli joulun alla suuri siirtolava kylän roinaa varten. Ehkä se oli ollut lavalla, näppärät ja voimakkaat kädet oli sille keksineet uuden sijaintipaikan. On hauskaa seurata, nostetaanko se joesta vai jääkö se sinne vesilintujen lepopaikaksi. 

Vieressä ruusut kukkivat sohvasta huolimatta. A