Syksyllä kameraan hypänneitä Kasveja

Pullokurpitsa, Lagenaria siceraria, koristeena käytetty

Kasvit ovat ihastuneet kameraani, ne aivan pomppaavat linssistä sisään! Ilohan se on, mutta aina en ihan kaikkia olisi halunnut kuvatakaan, kun lopputuloksen näen. Suurin osa on hyviä pitkäaikaisia ystäviä. Ilokseni löytyy aina uusiakin, ystäviksi haluavia. 

Jakaranda, Jacaranda mimosaefolia, kukat kovin korkealla

Lamppuharja, Callistemon speciosus, puun silmäniloja

Tulilamppuharja, Callistemon sitrinus, pikkuinen punasilmä

Temppelipuu, Plumeria rubra, näitä on kolmen värisiä

Hietamerinarsissi, Pancratium maritimum, rantahiekan kuningatar

Sodomanmadari, Calotropis procera, lehdet kuin muovia

Siveydenpuu, Vitex agnus-castus ja 

pörisevä Kontukimalainen 

Kesäkoiso, Solanum rantonnetii, 

kotiin oksat lähdössä, ei kestä vaasissa, ei!

Itämainen plataani, Oriental plane, ihanat kevyet pampulat

Rivieranlaventeli, Lavandula x intermedia, kestää kauan vaasissa ja tuoksuu

Jalokastanja, Castanea sativa, kaunis ilmava pallo

Välimeren myrtti, Myrtus communis, ruusujen seurana alttaripöydällä

Keltatekoma, Tecoma stans, 

kaunis koruna korvan takana!

Kirjotulikruunu, Lantana camara ja salamannopea Päiväkiitäjä

Merinäkinruoho, Najas marina, suolaisen rannan kasvi

Lehtisammakko  munakoisolla, 

ilo löytää, niin piilossa se on

                                   Oliivipuu, Olea europea, vanhan puun ihana runko

Tässä pieni otos loka-marraskuun ystävistäni, vanhoja ja uusia, muutama veitikkakin mukana. Iloksenne, luontoystävät! 

A

Viiniretkiä 2.

Viiniretket jatkuvat. Nytkin oli kolmen kylän retki. Tosi hienoa, näin saamme nähdä erilaisia kyliä vuoristossa. Täällä noita pieni kyliä on kuin ripoteltuja muruja sinne tänne. On se ollut ennen hidasta liikenne näiden kylien välillä. Herää ajatuksia, miten ihan oikeasti ovat nuoret tavanneet toisiaan ja löytäneet puolisot?

Lanian historiaa

Niin, ensin bussi pysähtyi kylään, nimeltä Lania, se tuntui olevan oikea turistikylä, niin kauniita kunnostettuja taloja, taiteilijoiden taloja, paljon kahviloita, joista suuri osa nyt kiinni. Sesonki on ohi. Mahtaa tässä kylässä asunto maksaa ihan toista kuin tavallisessa vaatimattomassa kylässä.

Lanian kaunita kujia ja kahviloita

Mutta kyllä tällainen kylä on varmaan levoton kesäiseen aikaan. P-paikkain oli valtavan suuri, siis turisteja tuodaan enemmän kuin yhdellä bussilla! Hauskaa oli käyskennellä ja kuvata söpöjä näkymiä.

Viininviljelystä vuorenrinteillä

Seuraavaa kylää Chandria ei oikeastaan päästy näkemäänkään, sillä kohteemme oli vain rinteellä oleva pieni viinitalo. Siellä asianmukainen selostus jyrkkien rinteiden viininviljelyksestä. Pienet maistiaiset ja halukkaat saivat tietenkin ostaa kotiin tuliaisia. Ruskan värejä näkyi rinteillä.

Agros, vuoriston viehättävä kylä 

Kolmas kylä tuli tutuksi, Agros oli oikea Ruusukylä. Oli jyrkkää laskeutumista ja taas jyrkkää nousua bussille, joillekin se tuntui olevan vähän liiankin jyrkkää. Bussilla ei voinut ajaa näin jyrkkiä kujia. Kylän erikoisuus tuntui olevan sokeristen herkkujen valmistaminen.

Sokeriset keitokset kiehumassa

Ensin kävimme pienessä ”hillotehtaassa”. Siellä osattiin tehdä mistä vaan hirveän sokerisia säilykkeitä. Pieni maistelu riitti meikäläiselle. Kaikille ei, sillä kauppa tuntui käyvän. Kovin oli alkeellisen tuntuista meikäläiseen teolliseen tuotantoon verrattuna. Suurissa kattiloissa kiehui tuotoksia, yksi nainen hoiteli monta kattilaa, välillä aina maisteli tulosta.

Makeita palleroita purkkiin

Käsityönä naiset lusikalla laittoivat sokerisia punaiseksi värjättyjä palleroita lasipurkkeihin. Näyttivät punajuurilta, mutta eivät kuulemma olleet, väri oli varmaan punajuurista? Toiset naiset laittoivat sitten lasipurkkeja kuumaan umpioitumaan. Kurpitsoita oli suuret saavilliset, niistäkin tehdään namipalleroita, värjätäänköhän nekin?

Agros on ruusukylä

Sitten kylän erikoisuus, Ruusutehdas. Sekin oli pieni talo, jossa ruusuntuoksu huumasi jo ovella! Mitä kaikkea ruusun terälehdistä voikaan tehdä, kynttilöitä, hilloa, mehua, likööriä, aperitiivia, viiniä ja loputon määrä ihovoiteita ja tuoksuvesiä! Huh! Ruusuja tuntui kasvavan tienvierillä ja rinteilläkin, siis materiaalia riittää ruusutehtaalle.

Ruusutehtaan esittely

...ja tuotoksia

Lopulta saimme vapaa-aikaa, toiset menivät syömään ja toiset tutustuivat Agros´n kylään. Kesällä varmaan turistit tuovat kylään elämää ja euroja, nyt tuntui kovin hiljaiselta. Vaatimattomia taloja, osa on jo remontin ulottumattomissa. Mutta, yllätys, kylässä on pankki!

Agroskylän pankki

 Kylässä on kolme kirkkoa melkein päällekkäin, vanhin raunioitunut on hautautunut rinteeseen, sen päälle on rakennettu seuraava kirkko ja viimeksi suuri kirkko aivan viereen.

Remontin tarpeessa

Kylä on upea sijaitessaan jyrkillä rinteillä. Voi vain kuvitella, mitä siellä olisi liikkua jos tiet olisisvat jäässä. Sai ihan tosissaan kiivetä ja laskeutua pienellä tutustumisretkelläkin.

Veden solina rauhoittaa 

tappelupukariakin!

Retkipäivä oli antoisa, jotain oppikin, ainakin sen, että ruusuista on moneksi. Ruusu on paljon muutakin kuin kukka!

A

Viiniretkiä

Viinitilan takana siintää Minaluostari

Täällä on marraskuun jokaisena keskiviikkona mahdollisuus lähteä edulliselle viiniretkelle. Näin autotonkin pääsee näkemään vuoriston maisemia. Lähtijöitä taitaa olla enemmän kuin mahdollisuuksia. Ilmoittautumislista täyttyy pian, on pidettävä huoli, että ennättää saada nimensä listaan.

Kato Drys, tammen varjostama kahvila

Viime keskiviikkoaamuna tasan yhdeksältä lähti bussi kohti vuoristoa, mukana mainio opas. Meitä oli n. 30 lähtijää eri kansallisuuksia, kielten sekamelskaa, kun jokainen sai sanoa omalla kielellään Hyvää huomenta. Moottoritieosuuden jälkeen matka vei pikkuteitä kierrellen yhä ylemmäs. Saimme sielun täydeltä huikaisevan kauniita maisemia. Milloin olimme vuoren tällä rinteellä, milloin taas vastapäisellä.

Leveäpikarinarsissi, Sternbergia lutea

Rinteillä näkyi metsästäjiä ampumassa lintuja. Nyt niitä riittääkin, onhan muuttomatkalla miljoonia lintuja. Täällä paheksutaan sitä, mutta tuntuu olevan niin houkuttelevaa urheilua.

Kato Drys, maaseutumuseo

Ensimmäinen pysähdyksemme oli pieni kylä vuoristossa Kato Drys, n. 500 metrin korkeudessa. Siellä oli levollista aikaa lähes kaksi tuntia. Oli tosi mielenkiintoinen pieni, paljon antava Maaseutumuseo. Paikallisten arkisia työkaluja ja kodin esineitä. Makuuhuoneessa oli hyvin suomalaisen näköinen ”kenkärenki”, siis se ei olekaan mikään suomalainen erikoisuus.

Kato Drys, maaseutumuseo

Museo sijaistsi pienen kujan perimmäisenä. Oli hyvä kiireettömästi katsella ja ajatella näkemäänsä. Matkalla näkyi kokoelma erilaisia ja eri-ikäisiä ovia. Ovet kiehtovat aina, kuka on kulkenut, kuka sulkenut sen viimeisen kerran . . .

Kylän nimi Kato Drys viittaa vanhaan tammeen. Sellainen vanhus varjostikin oksillaan avaraa ulkoilmakahvilaa. Vielä ennätimme vaellella kirkon luoksekin, sen remontti oli päättynyt. Oli hauska nähdä lopputulos. Olimme muutama vuosi sitten kanttoripariskunnan kanssa nähneet sen telineiden peitossa.

Viinitehdas Ktima Christoudias Winery

Matka jatkui pienen matkan päässä olevalle viinitilalle. Pieni viinitehdas, Ktima Christoudias Winery, on erikoistunut erikoisviinien valmistamiseen. Näimme työskentelyä, varastoa, saimme tilkat maistiaisia eri viineistä, treffasimme paikan nimikkoaasin.

Viinitilan lemmikki

Pano Lefkara, pitsiliinoja valmistuu

Viimeinen kohteemme oli pitsiliinoihin erikoistunut käsityökylä Pano Lefkara. Kun ensin selvisimme innokkaista liinojen myyjistä aukeni kaunis vanha kylä meille. Ilokseni paljon kauniita vanhoja ja uusia ovia.

Pano Lefkaran pitsiliinoja

Kylä on suosittu hääpaikka. Kuinkas sattuikaan, niin tänäänkin! Hääpari ja valokuvaaja hakivat kauniita kuvauspaikkoja, välillä kaasuautoa väistellen!

Kotimatkalle lähdimme kolmelta. Pano Lefkara oli jo silloin jäänyt vuoren varjoon, vastapäisellä rinteellä paistoi vielä aurinko. Hienoa porukka, ketään ei tarvinnut odottaa, täsmällisyys pelasi. Hauska päivä, paljon näimme, kahteen kylään jäi mukavasti tutustumisaikaa. Ei ollut kiireentuntua. Näitä retkiä saamme lisää.
A