Uutta kohti päivästä päivään

Elämä täällä tuntuu jotenkin vielä hiukan oudolta. Tekeekö vuoden tauko tämän, vai Suomen uutisissa päivittäin oleva koronainfo? Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, välinpitämättömyyttä vai oman valinnan tuomaa levollisuutta? Ehkä kaikkea näitä vuorollaan.

Koronatilanne on tällä hetkellä aika maltillinen täällä, uusia tartuntoja 100-200 päivässä.

'

Patojärven vesi on vain 17,6% täydestä, mutta kalastajia se ei haittaa, eikä kalojakaan!

Tältä näyttää Akrountan kylän kuiva patojärven lahti, kiviä, kuivaa halkeilevaa savea.

Tässäkö muka kukkivaa ketoa, unikkoja ja keltaisena loistavaa kruunusuvikakkaraa, ei kai.

Luonto on kuivaa, on kai joskus aikaisemminkin vuosien aikana ollut näin. Yleensä on jokunen sadekuuro tullut lokakuussa, ja joutomaat ovat heränneet kasvuun. On sitä suurempi ilo nyt, kun joku vihreä verso yllättää pölyisessä kuivassa maassa ensimmäisen sadekuuron jälkeen. Sitä on kiva odottaa ja yllättyä sitten. 

Pyöräretket ovat vieneet meitä entiseen tahtiin tutkimaan näkymiä. Paljon on muuttunut, paljon on jämähtänyt paikoilleen, vaikka olisi pistänyt muuttua.

Täällä meitä suomalaisia ei taida montaa ollakaan, ei tämä ole Espanja eikä Thaimaa. Ehkä marraskuussa ilmestyy jokunen lisää, ja ainakin tammikuun alussa saapuu vakioryhmä meikäläisiä neljäksi kuukaudeksi tänne.

Oma kirkkomme, Katariinan kirkko odottaa suomalaisia taas laulamaan ja tapaamaan toisiaan. 

Turistipappi saapuu joskus, ei ole vielä siitäkään tietoa. Uskotaan, että saapuu kuitenkin, joskus.

Luonnossa on harvoja kukkijoita, Nukkahulluruoho, Datura innoxia on niistä yksi. Sen kukka kestää vain puoleenpäivään lämmön nitistäessä nyt sen loiston.

Toinen kuivuuden keskeltä ponnistava on pikkukukkainen Rikkaheliotrooppi, Heliotropium europaeum. Se melkein hukkuu kulottuneeseen ympäristöönsä vaivoin erottuen kuivista korsista.

Limassolissa rannan ravintolan ruohokatto voi hyvin, nauttii säännöllisestä kastelusta. Vallitseva kasvi siinä näyttää olevan Arabian sulkahirssi, Pennisetum setaceum.

Joulutähteä, Eubhorbia pulcherrima, ei vielä kiinnosta lähestyvä joulu, ei hötkyile, siihen on vielä riittävästi aikaa, ennättää vähemmälläkin saada punaista joulunväriä. Saattaa olla oikeassakin.

Pienessä Agia Varvaran kirkossa oli kaste, saimme hetken iloita kasteväen mukana kirkon pihalla.

Olen taas perustamassa oman pikkuisen pihani kukkivaa maailmaa. Uusi löytöni on tämä ilosilmä, Viisikki, Egyptiläinen tähtikukka, Pentas lanceolata. Ostin muutaman erivärisen, katsotaan miten ne sietää minun hellää hoitoani. 

A

Täällä jälleen

 

Näin siinä kävi, täällä taas ollaan Onnellisten saarella!

Kuivassa ja lämpimässä maailmassa ollaan Suomen kauniin ruskasyksyn jälkeen. Hetki totuttelua ja elämä sujuu taas uutta ihmetellen ja tutkien.

On kuin vanhan riemullisen rakastetun tapaisi  kun punaisena hehkuva Pullokapokkipuu, Ceiba speciosa pilkahtaa talojen takaa. Se häivyttää omalla kauneudellaan tornitalohirvityksenkin siedettäväksi. Näitäkin puita näki aikaisemmin runsaammin, nyt ne ovat harvinaisuuksia, siksi iloitsee yhdestäkin.

Toinen lokakuun rakkaani Keltatekoma, Tecoma stans odotti minua monessa paikassa yhtä iloisena kohtaamisesta. Tämä kasvaa runsaana pihoilla ja katujen varsilla.

Sen ”serkku” Oranssitekoma, Tecoma alata sen sijaan on harvinaisempi katseenvangitsija, mutta jossain näkyi, että sitä oli juuri istutettu kasvamaan. Hyvä niin.

Kuivuuden vuoksi luonnossa on niukasti kukkivia kasveja. Luonto on valmiustilassa ja ponnahtaa talvisateiden myötä vauhtiin. Varsinaisia yllätyksiä osuu silloin tällöin kulkijan polulle. Tämä vaatimaton sinnittelijä, Isopiiskasalaatti, Chondrilla juncea yllättää sitkeydellään kuivuuden keskellä.

Oliivien poiminta on aloitettu, olisiko se nyt hiukan etuajassa kuivuuden vuoksi, en oikein tiedä. Voin olla väärässäkin.

Siitä ei ole hajuakaan, milloin vilja on puitu, vain tämä yksi olkipallo oli tällä pellolla jäljellä ja muutaman päivän kuluttua sekin oli viety pois. Mahtaa olla kuivaa ja pölyävää olkea.

Jotain sentään täälläkin tehdään näyttävästi luonnon suojelemiseksi muovilta. Vesiurheilukeskuksen edessä rannalla on tämä kala, jonka vatsaan voi laittaa tyhjentyneen juomapullon, hyvä alku tämäkin. Onkohan rannalla nyt vähemmän viskeltyjä pulloja?

On aivankuin pyörämme olisivat iloissaan, kun pääsevät vanhaan tuttuun paikkaan hengähtämään. Tältä paikalta näkyy merta silmänkantamattomiin ja redillä olevia risteilylaivoja. Ei niitä ennen ole tällä suunnalla ollut, miksiköhän nyt? Saattaa selvitä myöhemmin.

A

Varovaista toiveikkuutta

Joko nyt, joko jo ensi talveksi . . . . unelmia, pyöräilyä, kasveja ja Välimerellistä kevään heräämistä seuraamaan . . . . . ?

                    Ali

Hyvää joulua!

 

Hyvää joulua! Nämä jouluiset näyt ovat viime joululta, nyt on toisin. Ehkä vielä joskus vihreä joulu ja syklaamit Amathuksen rinteillä . . . .

Siihen asti hyvää joulua ja turvallista uutta vuotta! A

Aikaa unelmille

 Tähän aikaan yleensä ”Suomalainen Kyproksella” alkaa elää unelmaansa todeksi. On alkanut jo 14 kertaa syksyisin, nyt on toisin, hämmentävää aivan. Kesäinen pyöräilykin on saanut silloin siivet alleen!

Tässä on viime syksyn alku omalle ”puutarhalleni”.

                            

Ei unelmat ole mihinkään kadonneet, vain toteutuminen on tauolla, odottamassa. Tauko antaa tilaa uusille unelmille, tai vanhojen hehkuttamiselle, se on koronan etu meille jokaiselle, ketkä sen ovat onnistuneet kiertämään. Tähän saakka meillä on ollut onnistunut kiertosuunta, yritetään pitää suunta edelleen samana. Sitä toivomme myös kaikille lukijoillemme.

Hiukan kirpaisee, kun en pääsekään tarkistamaan:

mitä kuuluu sille raiskatulle palmulle, joka jokaisen raiskauksen jälkeen vastustaa raiskaajaansa kasvattamalla uusia lehdenalkuja

                

          

    tai mitä kuuluu sille erikoiselle jötikkökeltaputkelle, ainokaiselle, sinnittelijälle,

             

entäs padon alapuolisen luonnontilaisen metsän myrkytys 22.11., paljonko se tuhosi alkuperäiskasvustoa.

                 

Voi miten monta asiaa jää nyt tietämättömyyden verhon taa, salaisuuksina.

Luonto kokonaisuudessaan on kuitenkin ikuinen, muutokset kuuluvat asiaan. Ihanaa, kun on monta asiaa, jotka odottavat, että putkahdamme sinne, - sitten joskus. Hyvää kannattaa odottaa, siis levollista odotusta itsekullekin. Nyt eletään uudenlaisia unelmia todeksi, nyt on niiden kehittelylle levollista aikaa. Antakaamme tilaa uusille unelmille. Elämä ilmam unelmia on vaillinaista.

Kaikkea hyvää, unelmia, arkea, kärsivällisyyttä ja odottamisen jännitystä meille jokaiselle!

A

Koronakevään tervehdys

Koronakeväinen tervehdys kaikille lukijoillemme, joita Balatonin rantamaisemien kevät kiinnostaa. Niin se kiinnostaisi nytkin meitä, mutta nyt elämme toisenlaista kevättä.

Nyt nautimme keväästä Suomessa. Sen olemme jo huomanneet, että hitaasti saavutamme kevättä. Taidamme olla malttamattomia. 

Näitä emme vielä Suomen huhtikuussa tapaa matkailuauton renkaan somistajina.

Saavutimme ennen kolmessa päivässä Balatonin rantamaisemien kevään, nips ja naps se vain tapahtui. Puissa oli lehdet, sireenit ja tuomet kukki . . .

Näitä emme Unkarissa ennättäneet nähdäkään, Idänsinililja, 

Scilla siberica 

ja 

Kirjokevättähti, Scilla forbesii

Sen olemme jo huomanneet, että niitä kevään sipulikukkia, jotka Suomessa ilahduttavat meitä nyt huhtikuussa, emme koskaan nähneetkään Unkarissa. Niiden aika oli jo silloin ohi. Siis opimme uutta, korona-aika opettaa edes jotain, hyvä.

Rohtoimikkä, 

Pulmonaria officinalis, 

kukkii meillä huhtikuussa vielä vaatimattomasti, mutta 

Unkarissa jo leveillen. Eron kyllä huomaa selvästi.

Nyt jännäämme, milloin on täällä eteläisessä Suomessa se Unkarin huhtikuu.

Toivomme hyvää kevättä Unkariin ja Suomeen, ottakaamme korona todesta, sitä se on.

Balkanin hevoskastanjan, Aesculus hippocastanum, silmut pullistuvat kyllä jo huhtikuussa Suomessa, mutta Unkarissa ne jo kukkivat.

Tuomen, 

Prunus padus kukintaa saamme ja kannattaakin odottaa ihanan tuoksun takia, toukokuussa sen tuoksun tuntee.

Sireeni, 

Syringa vulgaris on suosittu Suomessa ja Unkarissa etenkin, se tuo varmuudella kesän meille jokaiselle, viimeistään koulun päättäjäispäivänä. Eikös se niin ole aina.

Mutta luonnosta on kaikilla lupa nauttia koronasta ja karanteenista huolimatta. Huhtikuu lupaa suuria ja sen lupauksiin on hyvä luottaa. Pitäkäämme toisistamme huolta ja rakastakaamme Luojan luomaa luontoa, sen monimutoisuudesta saamme iloa, hoivaa ja toivoa.

Tapaamisiin, jätämme aikataulun vielä toistaiseksi auki . . . A

Kauniita muistoja

Mitä jää jäljelle kun tämä talvi on ohi, muutakin kuin korona. Jokaiselle meille jotain jää.

Meille jää paljon kauniita muistoja ja kuvia.

Tässä pieni otos mielenkiintoisista ja mukavista kasviystävistämme iloksi kaikille.

Talvi itäisellä Välimerellä antaa paljon muutakin kuin aurinkoisia rantoja. Siitä on osoituksena rikas kokemusten määrä auringossa, tuulen tuiverruksessa ja vuorenrinteiden nousuissa ja laskuissa. 

Vähemmän onkin tasamaata, ei taida sopia pohjanmaan polkijoille, meille sopii.  Tähän saakka on sopinut ja jos Luoja ja korona suo, jatkossakin. Hyvän talven jälkeen on hyvä lähteä Suomeen, vältellen kohtaamista koronan kanssa.  Tänä keväänä taitaa olla viisasta pitää tauko Unkarin pyöräretkenkin kanssa.

On hyvä pitkästä aikaa odotella Suomessa nyt kevään edistymistä. Nyt on aikaa kasvattaa omaa kevätvihreää heti kasvukauden alettua kotipihallakin.

Kiitoksia tästä talvesta kaikille lukijoillemme ja hyvää kesää! Koronasta huolimatta yrittäkäämme nähdä Luojan luonnossa lempeitä vastauksia koronahuoliimme. 

A

Eukalyptus, 

Eucalyptus falcata. Muutama vuosi sitten rymysimme huonoja kvivisiä polkuja rannan ryteiköissä ja huomasimme aivan erikoisia eukalyptuksia, hieman ränsistyneen oloisia. Missään muualla emme ole näihin ”kissankynsiin” törmänneet. Tänä talvena treffasimme ne taas.

Hopeavuohenpolvi, 

Paronychia argentea. Tämä hopeisten lehtien ja kukintojen vaatimaton kasvi ilahduttaa, milloin se kukkii kakden sentin korkuisena, milloin sen versot kiemurtelevat pitkinä rönsyinä maan pinnalla.

Jaloleinikki, 

Ranunculus asiaticus, minään aikaisempana keväänä näitä kauniita rinteiden kaunistajia ei ole ollut näin paljon, vielä korkeallakin kiikarin avulla näimme valkoisia raitoja.

Keltaputki, Ferula. Tämä oli mielenkiintomme kohde yli kaksi kuukautta. Ensin emme ymmärtäneet mikä tämä jötikkölehtinen kasvi oikein on. Se ei muistuttanut mitään tuntemaamme kasvia. Hitaasti tammikuun jötikkö alkoi muistuttaa nopeakasvuista serkkuaan Välimeren keltaputkea, Ferula communis. Lyhyeksi ja tanakaksi se jäi vielä lähtiessämmekin, mutta kukki iloksemme viime tingassa kuitenkin.

Meriheinä, meripallo, 

Posidonia ozeania ja Merimailanen, 

Medicago marina. Siinä ne köllöttävät samalla kivellä sovussa. Tosin minä nostin tuon meripallon siihen kivelle, se oli kiven vieressä.

Tämä ei kylläkään ole kasvi, mutta hassu tuttavuus kuitenkin.

Mäntykulkurinirkko, Thaumetopoea pinivora, yllätti meidät renkaanjälkien yli määrätietoisesti matelevana pitkänä jonona, tavoitteena niillä oli korkea heinikko tien toisella puolella.

Tämä palmuressukka sai osakseen tänä talvena kiusantekoa, meiltä vain lempeitä ajatuksia. Joku oli katkaissut palmun, se kasvatti lehdenalkuja, ja se joku katkaisi taas, ja taas. Kunnes se sai hengähtää viimeisen kuukauden, mutta ei tiedä jääkö se henkiin kuitenkaan. Niin hitaasti nousi enää uusia lehdenalkuja.

Pörröneidonkieli, 

Echium angustifolium. Tämä kevät sai pörröneidonkielet ilmestymään kaikkialle. Ensimmäisen kerran kokeilin tuoda kotiin. Yllätyin, niin kauan kestivät kauniina vedessä.

Siniakaasia, 

Acacia saligna, onko olemassa toista kasvia, joka saa sieluunkin auringonpaisteen? Ei ole, matkalla kotiinkin voi huolettomasti katkoa kultaoksia pyörän tarakalle. Niin, jos vaan ennättää ennenkuin kaupungin miehet raivaavat taas oksia lyhyemmiksi.

Sukaattisitruuna, 

Citrus medica. Voiko olla hullumpaa sitruunaa, niin molenlaista ulkonäköä, no, niinhän on meillä ihmisilläkin . . .

Tämä viimeinen kuva saa ilmentää monen suhdetta pelättyyn koronaan, häivy siitä!