tiistai 19. lokakuuta 2021

Täällä jälleen

 


Näin siinä kävi, täällä taas ollaan Onnellisten saarella!

Kuivassa ja lämpimässä maailmassa ollaan Suomen kauniin ruskasyksyn jälkeen. Hetki totuttelua ja elämä sujuu taas uutta ihmetellen ja tutkien.



On kuin vanhan riemullisen rakastetun tapaisi  
kun punaisena hehkuva Pullokapokkipuu, Ceiba speciosa pilkahtaa talojen takaa. Se häivyttää omalla kauneudellaan tornitalohirvityksenkin siedettäväksi. Näitäkin puita näki aikaisemmin runsaammin, nyt ne ovat harvinaisuuksia, siksi iloitsee yhdestäkin.



Toinen lokakuun rakkaani Keltatekoma, Tecoma stans odotti minua monessa paikassa yhtä iloisena kohtaamisesta. Tämä kasvaa runsaana pihoilla ja katujen varsilla.



Sen ”serkku” Oranssitekoma, Tecoma alata sen sijaan on harvinaisempi katseenvangitsija, mutta jossain näkyi, että sitä oli juuri istutettu kasvamaan. Hyvä niin.


Kuivuuden vuoksi luonnossa on niukasti kukkivia kasveja. Luonto on valmiustilassa ja ponnahtaa talvisateiden myötä vauhtiin. Varsinaisia yllätyksiä osuu silloin tällöin kulkijan polulle. Tämä vaatimaton sinnittelijä, Isopiiskasalaatti, Chondrilla juncea yllättää sitkeydellään kuivuuden keskellä.



Oliivien poiminta on aloitettu, olisiko se nyt hiukan etuajassa kuivuuden vuoksi, en oikein tiedä. Voin olla väärässäkin.



Siitä ei ole hajuakaan, milloin vilja on puitu, vain tämä yksi olkipallo oli tällä pellolla jäljellä ja muutaman päivän kuluttua sekin oli viety pois. Mahtaa olla kuivaa ja pölyävää olkea.


Jotain sentään täälläkin tehdään näyttävästi luonnon suojelemiseksi muovilta. Vesiurheilukeskuksen edessä rannalla on tämä kala, jonka vatsaan voi laittaa tyhjentyneen juomapullon, hyvä alku tämäkin. Onkohan rannalla nyt vähemmän viskeltyjä pulloja?



On aivankuin pyörämme olisivat iloissaan, kun pääsevät vanhaan tuttuun paikkaan hengähtämään. Tältä paikalta näkyy merta silmänkantamattomiin ja redillä olevia risteilylaivoja. Ei niitä ennen ole tällä suunnalla ollut, miksiköhän nyt? Saattaa selvitä myöhemmin.



A

4 kommenttia:

  1. Voi että,uskon teidän olevan onnellisia kun vihdoin pääsitte tuttuun talvenviettopaikkaanne!😊
    Upeita kukkivia!Ja on aina niin kiva kun esittelet ne nimillään,sitä oppii uutta itsekin.
    Mahtava tuo pullonkeruuvalas!Jos noin suuren ja näkyvän valaan jälkeenkin jättää pullonsa rannalle,niin sitten on korvien välissä vikaa.
    Kreetalla näin kaupungilla pari vesipullon korkeille tarkoitettuja keräyspömpeleitä,jos ymmärsin ne oikein.En oikein tajunnut niiden tarkoitusta,ehkä korkki lentää helpommin maahan kuin pullo,joka saattaa eksyä roskiinkin.Tai sitten pömpelin viereiseen kauppaan otetaan palautuspullot vastaan ilman korkkeja...
    Pullonkierrätys ainakin Agios Nikolaoksessa on lapsenkengissä,niin kuin oli muukin kierrätys.
    Mukavia päiviä Kyprokselle!♥️

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kävit kommentoimassa! Niinhän me taivalletaan näissä maissa monessa mielesää lapsenkengissä. Joskus raivostuttaa, joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraa. No, ollaan vaan ja yritetään nähdä hyvää, nähdäänhän me sitäkin, paljon.

    VastaaPoista
  3. Voi miten mahtavaa että pääsitte pitkän tauon jälkeen Kyprokselle, ja toivottelen teille oikein hyvää syksyä/talvea/kevättä siellä:) Täälläkin kuivaa, huomasin että puiston rosmariinipuskat aivan kuivuneita kun niitä ei ole keinokasteltu. Pullokapokkipuu on kyllä upea puu, sitä myös tässä asuinkaupungissani:)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa Jael olla taas täällä. Kuivuus taitaa olla meillä yhteinen olotila. Teillä on siellä niin ihania puistoja, täällä ei sellaisia arvosteta lainkaan. Riemuiten katson kuviasi puistoista, puiden ja pensaiden kukinnoista ja hedelmistä. Hyvää syksyä ja talvea sinulle ja ystävillesi!!

    VastaaPoista