tiistai 13. joulukuuta 2016

. . . kuin äitienpäivän aikaan . . .


Meillä Suomessa viljapelloilla käy vilske äitienpäivän aikaan. Kaikki yrittävät nopeasti saada jyvät mullan alle. Täällä, ei täällä mitään kiirettä pellolle ole. Pitkin marraskuuta näki "kevätkylvöjä" tehtävän. Maa oli pölyävän kuivaa kaikkialla, mutta usko sateisiin vie vaikka läpi harmaan kiven.


Teimme 28.11. pitkän pyöräretken itäänpäin, Pyrgoksen pikkuruiselle Agia Marina-kirkolle. Tällä retkellä saimme mm. seurata kylvömiehen pölyistä työtä. Hän kierteli kylvökoneensa kanssa pellolla kasvavia Oliivipuita ja Mastiksipensaita. 




Tienviereen eteemme ajoi pikappi, jolla vaimo toi lisää kylvösiemen- ja apulantasäkkejä. Istahti tyynenä auton ovi avoinna ja - kutoi sukkaa! Vaihdoimme ystävälliset tervehdykset, hän jäi siihen odottamaan peltokierrokselta saapuvaa miestään. Taitaa olla samanlainen maamiehen vaimon päivä täällä kuin Suomessakin. Me jatkoimme matkaamme tyytyväisenä tästä iloisesta kohtaamisesta.







Toinen kylvömiehen seuraaminen tapahtuikin hieman kauempaa nähtynä, 17.11.. Patojärven, nyt melkein kuivana,  reunalla on "Joulumänty", jonka juurella usein pysähdymme evästauolle. Vastapäisellä kuivalla pensaikkorinteellä on pieni peltoläntti. Sitä pyöri ympäri traktori pölyn keskellä. Vain variksia näytti kiinnostavan tuo työ. 


Saimme seurata miten työ tuli tehtyä ja pelto tuli kylvettyä. Kivistä onnetonta tietä traktori rymisteli läheiseen kylään. Tämäkin kivinen pelto on kokenut viime vuosina "herätyksen", taitaa olla EU:n aikaansaamia herätyksiä ?



Saimme kuin saimmekin sadetta! Kaksi viimeistä päivää marraskuussa ja joulukuun ensimmäinen oli luonnolle kuin herätysruiske. Herätys pitkästä uneliaisuudesta. Mikä määrä kuukausien aikana kertynyttä hiekkaa, mullanpölyä, hämähäkinseittejä ja kuivaa töhnää huuhtoutui kasvien yltä kuin konsanaan kevätsateiden mukana. Koko harmaantunut kuivahtanut luonto huuhteli kasvonsa.



Ei aikaakaan kun rannan kuivalla hiekallakin näkyi pienen pieniä vihreitä sirkkalehtiä. Tienreunoilla näkyi muutaman päivän kuluttua pystyssä pieniä vihreitä tikkuja. 
Ne ensimmäiset luonnonkukat antavat kuitenkin vielä odottaa. Onhan meillä taas mitä odottaa. Odotamme, kurkimme jo pensaiden alle, kohta, aivan kohta . . .
A


2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus! Siellä teillä on kevättä ilmassa, meillä mennään kohti joulua - no onhan talvipäivän seisaus ja siitä alkaa kevääni, tosin siemenhankintojen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Sateella on ihmeeellisen raikastava vaikutus - sai viljelijä tehtyä touot ajoissa ennen sadetta, nappiajoitus! Onpa teillä mukavia maisemia ja paikkoja pyöräillä, Kyproksella en olekaan koskaan käynyt, mutta ajatuksissa on ollut. Varmasti sielläkin paljon nähtävää!

    Mukavaa joulunodotusta :D

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa, on täällä muutakin kuin uimarantaa. Kiva, kun kävit kurkkaamassa sivulla.
    Ali

    VastaaPoista