sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulua Välimeren pohjukassa


Suomalaiselle joulu muuttaa täällä muotoaan. On oikeastaan elämänrikkautta, kun voi jättää suosiolla joitain asioita pois ja nauttia uusista asioista. Oikeastaan on aika hyvä sanonta tuo "aikansa kutakin". Kyllähän täälläkin voi kouristuksenomaisesti pitää kiinni suomalaisista perinteistä, mutta hyvää tekee unohtaa niistäkin osa. Kulttuurierot saavat raivoa ja ihastusta aikaan, joskus se on hyvä. Kansainvälinen ilmapiiri hämmentää myönteiselläkin tavalla. Jouluahan voi viettää hiukan eri tavoillakin!


Meillä joulu on ollut aina tähän aikaan, toisilla se onkin myöhemmin. Yllättyy kun saa kutsun jouluaterialle tammikuussa! Ympärillä suuri sukulaisten joukko ja aivan vieraita kieliä ja siinä sitten suomalainen maistelee perinneruokia. Naurattaa ihan, ei muuten ole sen suurempi makunautinto kuin jotkut suomalaiset perinneruuat ulkomaisille ystäville. Paljon jäi siihenkin pitkän pitkään pöytään syömättä.



Nyt vietämme Kyproksella joulua poikkeuksellisen viileässä säässä. Troodoksen vuorille on saatu lunta ja varoitukset siitä huvittavat suomalaiseen liikenteen tottunutta. Kehotetaan ajamaan hiljaa, pitämään ajovalot päällä, pitkät välimatkat ja erikseen mainituille vuoriston tieosuuksille saa ajaa vain nelivedolla tai lumiketjuilla. Mahtaa olla taas suurta huvia ajaa vuorille ja heittää lumipalloja! 



Meidänkin naapurimme lähtivät pari vuotta sitten lasten kanssa innolla pikkuruiseen laskettelurinteeseen vuorille. 
TV:ssä oli näytetty, miten vuorilla on kauniisti lunta. Joutuivat palaamaan parin tunnin kuluttua, poliisi ei päästänyt heitä liukkaalle tielle. Lasten pettymys oli silminnähtävää. Annoimme heille sympatiaamme, ovathan he ystäviämme.


Suuret pääkadut on somistettu jouluvaloilla, laivoilla, viljalyhteillä, tähdillä ja köynnöksillä, niitä ripustetaan ja taas tammikuussa puretaan korkeiden traktorinnokan nostureiden avulla. Mutta pienet sivukadut ovat kuin ennenkin, jossakin kolme katuvaloa on peräkkäin sammuneena. Ei hätää, ei täällä ole jalankulkijoita, etenkään pimeällä. Kaikilla on auto tai kaksi. 







Joulupukki ajaa kauas kuuluvan joulumusiikin raikuessa traktorin perään kytketyn pororeen ja suuren lahjavuoren kanssa kaupungin pääkatua eestaas!



Luonto on vielä kitsas, vähän aikaa sitten vasta saimme sateita eka kerran. Jouluksi ei vielä syklaameitakaan ole kuin nimeksi, kehäkukatkin antavat vielä pitkään odottaa itseään. Vuodet ei ole veljeksiä täälläkään. Se on oikeastaan hienoa, yllätykset luonnossa tekevät siitä mielenkiintoisen. Hyvän Joulun toivotus jääköön tännekin soimaan ihan jokaiselle!! 
A

4 kommenttia:

  1. Täällä vielä odotetaan, koska päästäis kokeilemaan talviajoa kesärenkailla vuorille, ei vielä toivoakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta muu kuin kärsivällisyys! Odottajan aika venyyyyy . . .

      Poista
  2. Täällä oli pari viileää ja sateista päivää;ensimmäistä kertaa otin toppatakin esille.
    Mukavaa oli lukea joulusta Kyproksella.Ja hyvää vuoden viimeistä viikkoa:)

    VastaaPoista