sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kevään merkkejä, on jo!


Mitä sateet saavatkaan aikaan! Rutikuiva maa, turhalta tuntuvaa kylvökoneen eestaas pyörimistä pölypilven keskellä! Ei mitään turhaa, vihreää, vihreää viljapeltoa on silmänilona kaikkialla teidemme varrella.


Vihreää on muallakin kuin pelloilla. Ihanaa ”luonnon pinaattia”, Kiiltomalvaa, Malva sylvestris saa nyt vaikka joka päivä lautaselleen. Olen löytänyt tämän hienon luomuyrtin Jael´n ”appelsiinejahunajaa”-blogin innostamana. Kiitos! Paljon me opimme toisiltamme, jos olemme valmiina oppimaan. Aina emme edes huomaa kuinka meille tarjoillaan näitä oppimisen mahdollisuuksia.







Tänä talvena täällä kevät on myöhässä, kuiva kuuma syksy ”nukutti” kevään airueet. Vasta nyt, juuri vuodenvaihteen lähestyessä heräsivät syklaamit, villit kehäkukat, nuokkukäenkaalit ja bellikset ilahduttamaan suomalaisen silmää. Kyllä niitä on saanut odottaa ja kurkata useinkin niihin vakipaikkoihin. Juuri sieltähän ne ensimmäiset Isokaunokaiset,  Bellikset, Bellis sylvestris nytkin suomalaisen pyöräilijän iloksi kurkkivat. Siellä koirankakan takana vanhan tienmutkan ojassa! 







Nuokkukäenkaaleja,   Oxalis pescaprae näkyy jo siellä täällä. 














Samoin kävi villien 
Peltokehäkukkien,  Calendula arvensis kanssa, kun äkkiä muistin ne alamäessä Epiktitoin kirkolle ajaessamme. Siellähän ne ensimmäiset keltaiset pienet ilosilmät olivat roskan ja hiekan seassa! Juhlaa! Kohta niitä kasvaa paljon ja yhä kookkaampina.












 Amathuksen pohjoisilla kaivauksilla, sen pohjosirinteellä löytyivät ensimmäiset Syklaamit, Cyklamen persicum, vasta 15.12. , melkein jo luovuin toivosta.

Vihanneskojun edessä on jo pitkään ollut mahtavia vihreitä nippuja SinimailastaMedicago sativa, kanien ruuaksi. 
Olisipa kani, nyt olisi saatavilla namiruokaa! Mistäs saisin kanin?
Samaan aikaan vihreän heräämisen kanssa astelee syksy. Viikunapuu ikkunamme alla heittelee jalkarätin kokoisia kellastuneita lehtiään pitkin maata ja katua. Mätkähdys vain kuuluu kun lehti putoaa maahan, moni muukin puu ja pensas luopuu lehdistään vähäksi aikaa. Pieni lepoaika tekee hyvää kelle tahansa.
A

10 kommenttia:

  1. Minä rakastan tätä aikaa kun kaikki alkaa vihertää,ja villiyrttien aika alkaa. Teillä taitaa olla hieman edellä;täällä oli sateinen mutta myös aika kylmä joulukuu,ja nuo käenkaalit eivät vielä meillä kuki,mutta pian kyllä.Ja kiiltomalvankin kasvua vähän korkeammaksi odottelen vielä,ja sitten herkuttelen,rakastan tuota villivihannesta,ja kiva että olet sinäkin sen löytänyt:)

    VastaaPoista
  2. Välimeren ilmastossa on hauskan ristiriitaista se, että silloin kun puut pudottavat lehtiään niin maa sen alla alkaa viheriöidä ja kukkia. Näin täälläkin, mutta meidän syklaamimme ovat jo kukintansa lopettaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä?! Meillä aloitellaan vasta ja jatketaan helmikuulle! Ihanaa tämä luonto! Kiva saada kommenttia. Ali

      Poista
  3. Hyvällä puolella vuotta ollaan. Ihana kun taas kaikki herää eloon, meillä toki saadaana vielä odottaa.
    Hyvää ja siunattua alkanutta Uutta Vuotta. sinulle ja läheisillesi.♥

    VastaaPoista
  4. Ihanat pirteät kukkaset teillä jo kukoistavat ja kaunista vihreää.
    Me viellä saamme odottaa muutamia kuukauksia. käydään ensin lumipyryt ja pakkaset läpi. Hyvää alkanutta vuotta 2017

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa onkin nyt ihan oikea talvi, pakkasta kunnolla. Viileää meilläkin on. Ali

      Poista
  5. Me saamme vielä odotella villivihannesten esiin tuloa. No hyvää kannattaa odotella.

    VastaaPoista
  6. Hyvää kannattaa aina odotella, odottaminen on mielenkiintoista. Ja yllätys on, jos odotus vielä palkitaankin. Se antaa uskoa seuraavaankin odotukseen, pettymykset voikin unohtaa! Luonto on arvaamaton, ihania, hurmaavia yllätyksiä täynnä. Ali

    VastaaPoista