Kuivuudesta nousee elämää

Kuivuus täällä on erilaista kuivuutta kuin kotimaassa, siellä pohjoisempana. Täällä on helppo luulla, että luonto on kuollut. Näin itsekin luulin ensi kertaa tänne saavuttuani. Ei, se kasvaa siellä täällä juuri niitä kasveja, joille tämä aika sopii. Ne toiset näkymättömät kasvit ovat kuin lähtökuopissa urheilukentän maaliviivalla ja odottavat kyyryssä sitä lähtölaukausta. Varaslähtöjä ei oteta! Se saattaisi koitua rankkaamiseksi koko kisasta.

Kuivilla hiekkaisilla tienvierillä kulkijaa ilahduttaa kauniilla lehdillään ja pitkillä hoikilla paloillaan Lyijypuu, Leucaena leucocephala. Se kukkii jo nuorena palleroisin kukin, siinä on samaan aikaan sekä kukkia, että siemenpalkoja. Sen lukuisat ohuet palot kahisevat vienosti tuulessa.

Merenrannan hiekassa, lähellä vesirajaa kasvaa vasta tänä syksynä minulle tutuksi tullut Merinäkinruoho, Najas marina. Ei tunnu oikein houkuttelevalta kasvilta, se on niin piikikäs kauttaaltaan. Timantinkokoisia kukkiakin saa tihrustaa, että ne huomaa.

Sitten pitkin hiekkaista maanpintaa vielä tässä vaiheessa leviävä Vaharokko, Andrachne telephioides antaa mielikuvitukselle tilaa, mitä siitä kasvaakaan kahden kuukauden kuluttua, ken elää, se näkee. 

Meillä kuivuu patojärvi, sen paljastunut pohja on kaunista halkeillutta savea. Siellä löytyy jo vihreää, mm. eräs Tyräkki, Euphorbia petiolata. Se leviää kauniisti pitkin halkeillutta savipintaa, vielä se on nuorta ja vasta kasvunsa aloittanutta.

Sitten kuivuudesta huolimatta tuo herkuttelijoiden pirteä lisuke ruokapöydässä, Kapris, Capparis spinosa, avaa joka aamu kukkansa, vai avaako jo yöllä, kuka tietää? No, joka tapauksessa puolen päivän jälkeen sen kukat ovat jo kuihtuneet. Kapriksen versot ovat terävien piikkiensä kanssa aina valmiina hyökkäämään huolimattoman kulkijan kinttuja repimään! Veri virtaa vaan norona naarmuista.

Varsinainen hiekan kaunotar on tänään vastaamme putkahtanut Kilsekoiso, Solanum elaeagnifolium upottavassa hiekassa kotimatkamme varrella, kun saavuimme aurinkoturisteja vilisevälle rantatielle.

Kasteltunahan täälläkin kasvaa mitä vaan ihminen tahtoo kasvattaa joko ilokseen tai elannokseen. Jotenkin tämä luonto viehättää nytkin, vaikka kasvillisuus onkin niin niukkaa. Voisiko tästäkin sanoa, että pieni on kaunista, ehkä voisi.