Kyproksen luontoa lokakuussa

Kun Suomesta tekee loikan lokakuun puolessavälissä Kyprokselle, sen loikan huomaa. Suomen luonto oli tänä syksynä tosi kaunis ja vehreä, saimme nauttia värikkäästä ruskastakin.

Villakurho

Täällä Välimeren itäisellä saarella kukkivat vielä monet pensaat ja puut. On kuin vanhoja tuttuja tapaisi ja tervehtisi, kuin kotimaassa tuomien kukkiessa! Osa kukkijoista tosin jo loppusuoraa kiitäen, sillä kukinta on kestänyt jo kauan. Tämän syksyn kuivuus saarella näkyy selvästi siellä, missä veden käyttöä on hillitty, tai säästetty. Sitruspuissa ei näyttäisi olevan hedelmiä lainkaan, ne ovat vihreitä ja piiloutuvat lehtien joukkoon. Osassa ne ovat pieniä kovia ruupiaisia. Mutta vettä saaneet sitrustarhojen puut antavat normaalin sadon, siltä näyttää. Onhan kaupoissa jo myynnissäkin varhaisia sitruslajikkeita ja granaattiomenatkin loistavat siellä jo syvän punaisina.

                                                                            Hietamerinarsissi

Kuivana rutisevan vuorenrinteen ainut matala silmänilo on punertavakukkainen Villakurho, Carlina lanata, jonka vain etsien huomasin. Ruohovartiset kasvit ovat kuihtuneet. Rinteiden ikivihreät pensaat, piikkisetkin, ovat jämähtäneet odottamaan sateita puhjetakseen kukkaan ja uusien lehtien vehreyteen.

Mutta rantahiekasta nousee nyt valkoinen upea Hietamerinarsissi, Pancratium maritimum. Sen pikimustat kookkaat siement ovat höyhenenkeveitä! Onko kuivuus nujertanut tänä syksynä vuorenrinteiltä pikkuruisen Syyssinililjan, Scilla autumnalis? Aika näyttää nouseeko se ensimmäisten syysateiden jälkeen vai jättääkö se tämän syksyn väliin.

Mutta kotipihoilla ja puistoissa kukkii moni puu, upeat punakukkaiset kaunottaret, kuten Liekkipuu, Delonix regia, Temppelipuu, Plumeria rubra sekä harvinaisempi piikikäsrunkoinen Pullokapokkipuu, Ceiba speciosa. (Puu on kotoisin Etelä-Amerikasta, ennen sen hedelmien sisältämää kuitua, kapokkia, käytettiin tyynyjen täytteenä.) 

Liekkipuu

                                                                                                                                                    Pullokapokkipuu

Sitten vielä korkea sinikukkainen Etelä-Amerikasta lähtöisin oleva puu Jakaranda, Jacaranda mimosaefolia ja melkein jokapaikan silmänilot Keltatekoma, Tecoma stans ja eriväriset Oleanterit, Nerium oleander saavat unohtamaan kuivat rinteet. Nämä kukkivat pensaat ja puut vahvistavat uskoa luonnon järkkymättömään kiertokulkuun.

Jakaranda

Kulkijana jään innolla odottamaan mitä kaikkea putkahtaakaan esiin, kun sateet herättävät uinuvan luonnon taas kerran. Siinä on aavistus sitä samaa odotusta kuin kotimaan keväässä lumen sulamista seuratessa päivä päivältä. Odotellaan, seurataan, iloitaan ja ihmetellään!

            

             Keltatekoma