Myskisorsa,
Cairina moschata
Melkoinen yllätys
on luonnossa liikkujalle kohdata myskisorsa jokiuoman kivikossa.
Vielä suurempi yllätys on kohdata kaksi myskisorsaa! Näin voi
käydä, luonto tarjoaa ihania yllätyksiä, jos sattuu oikeaan
paikkaan ja oikeaan aikaan. Eihän tällaista lintua suomalainen
luonnossa tunnista, mutta onneksi on lintuihmisiä, jotka auliisti
jakavat tietoaan. Kiitos heistä. Monena päivänä tällaista täytyy
käydä kurkkaamassa, ja sitten yks kaks se onkin poissa eikä enää
näyttäydy.
Muutaman viikon
kuluttua putkahtaa toinen myskisorsa uiskennellen kuuden kilometrin
päässä patojärven lahdelmassa. Pari viikkoa se soutelee
hiljalleen madaltuvassa patojärvessä. Ja yllätys, tämä uros
piipahtaakin viikon matkalla jossain, käy noutamassa salaisesta
paikasta morsiamen ja nyt on kaksi myskisorsaa, jotka uiskentelevat
kylki kyljessä. Kevättä ilmassa selvästi! Kesällä niitä on
sitten toivottavasti pienokaisten kera kymmenkunta, jos kaikki
mukavasti sujuu.
Myskisorsan
kesytyshistoria ulottuu kauaksi ennen Kolumbuksen saapumista
Amerikkaan. Nykyään myskisorsa, joskus myös myskiankaksi kutsuttu,
on yleinen puistolintu. Sitä kasvatetaan ja jalostetaan erittäin
yleisesti ympäri maailmaa, myös Suomessa, lihansa vuoksi ja
puistolammikoiden koristeeksi. Villiintyneitä myskisorsia tavataan
Uudessa Seelannissa ja Euroopassa ja nyt todistettavasti siis
Kyproksella.
Luonnossa
myskisorsat ovat hyviä lentäjiä, mutta tarhaoloissa lentolihakset
jäävät heikoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti