Keinuvuorelle koronaa pakoon

Korona täyttää nyt koko maailman uutiset. Korona on jättänyt monta suomalaista jumiin, lennot on peruutettu ja uudetkin lennot peruttu, niin meilläkin. Ovet sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen, niin Suomessakin. Mutta - luonto pitää ovensa auki. Keväiset ovensa, meitäkin varten, apposen auki.

Päätimme valloittaa muutaman vuoden jälkeen Keinuvuoren. Tämän nimen olemme itse antaneet 12 vuotta sitten kun nousimme ajaen ja välillä pyöriä taluttaen kohdaten ensimmäiseksi ylhäällä leikkipuiston ja keinut. Siellä ne ovat tänäänkin, kovin vähällä käytöllä.

Kannatti ajaa vaikka välillä puuskuttaen ylös, korona jäi 

matkan varrelle. Mennessä jo kohtasimme väri-iloa tienvierellä, ensin komea 

Neidonkieli, 

Echium fastuosum 

seisoi jämäkkänä katsellen alas merelle. 

Kohta betoniaidalla 

ilahdutti kulkijaa 

Punanokkamaite, 

Lotus berthelotii.

Sitten ylhäällä ei tarvinnut kuin antaa katseen kiertää mahtavassa maisemassa ja vain olla. 

Lopulla maltoimme katsella jalkoihimmekin, löytyikin vanhoja kasviystäviä vuosien varrelta . 

Isoräpelö, 

Briza maxima 

on ollut minulta piilossa pari- 

kolme vuotta, heinän joukossa 

sen nyt huomasin, vain pienellä alalla jyrkänteen reunalla.

Tuoksuruuta, 

Ruta graveolens , 

on vanha tuttava Kroatiasta Hvarin saarelta. Siellä se maustoi vahvaa paikallista viinaa muistaakseni 

vatsalääkkeeksi!

Partakaura, Avena barbata 

yllätti leikatun heinän joukossa, 

olen luullut tätä kauraa ennen Hukkakauraksi.

Italiankämmekkä, Orchis italica ilahdutti piikkisen ryteikön takana valokuvaajaa

A