Kevättä, kevättä . . .

Tämä kevät täällä! Vihreän ja kukkivan luonnon valtakuntaa, ei kaksitoista talveakaan tätä himmennä!

Kaurajuuri, Tragopogon sinuatum, ei kyllä kauraa muistuta

Kaljukultaohdake, Scolymus maculatus, kertoo meille viime vuoden kukinnoistaan

Kypärämunkinhiippa, Arisarum vulgare, tuntuu aina hauskalta löytää tämä veitikka

Se, että ”vuodet ei ole veljeksiä” tuo mielenkiintoa seurata silmät avoinna mitä tänä vuonna ilmestyy 

etuajassa, mitä jälkijunassa, mitä ei lainkaan. . . ja miksi? 

Omenapuu kukkii kuin Suomessa olisimme! 

Karvapiikkivihma, Calicotone villosa, piikkinen repivä pensas lunastaa paikkansa keväällä

Hopeavuohenpolvi, Paronychia argentea, tämän talven ihastukseni

On hauskaa yrittää keksiä selityksiä luonnon ilmiöihin. Aina niitä keksii, keksiikö oikein, ei sitäkä tiedä. Kausivihannat puut pullistelevat silmujaan, uusia lehtiään, kukkiaan, kuka mitäkin oman aikataulunsa mukaan. Viime vuoden kuivuus ja korkea lämpötila näkyy joissain tämän kevään kasveissa. 

Tällekin on tilaa keväisessä luonnossa, "Keltatakki", Vespula squamosa

Jaloleinikit, Ranunculus asiaticus, näyttävät nimensä mukaan yleviltä

Libanonin kohokki, Silene aegyptiaca, värjää joskus oliivilehdon pohjan värikkääksi

Mukulakurjenmiekat, Moraea sisyrinchium, kirjovat rinteitä, runsaanakin joskus  

                                                                                                                                     

 

Mantelinkukkien, Prunus dulcis, aika viehättää myös aluskasvillisuuden lumollaan

Siniakaasiat, Acacia saligna, täyttävät kukkiessaan tienvieret kuin vesiputoukset  

Naapuriin tulivat pääskyset pesimään helmikuun puolivälissä, niillä ei ollut varaa lentolippuun Suomeen, joten jäivät iloksemme tänne. Näistä kevään tnnelmista koostuu Kyproksen kevät. Samalla kauhistelemme kotimaamme kovia pakkasia. Onneksi helpotusta on jo sielläkin näkyvissä. 

A