sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluretkellä vuoristossa

Kellakin kylä


Ystävä tahtoi meidät mukaansa vuoriretkelle. On ihanaa päästä autottomana joskus kauemmas vuorten katköissä löytyviin pieniin kyliin. Joten aina vastauksemme on, kyllä!
Etsimme kartasta reitin ja reitin varrelta mielenkiintoisia kyliä. Tarkoituksena oli löytää kunkin kylän kirkko ja vähän aistia kylän luonnetta.
Prastio, Eleousa Chryseleousakirkko










Ensimmäinen kylä Prastio, siellä ei nähty ainuttakaan ihmistä! Kaksi kirkkoa kurkkasimme.
Kellakin seimiasetelma

Seuraava kylä Kellaki, siellä olikin vilkasta, koira haukkui jossain ja mies komensi. Agios Georgios-kirkon pihassa oli vanha pappi asettelemassa joulutähteä ovenpieleen. Hän ilahtui meistä ja me hänestä, toivoi, että kuvaisimme häntä! Kirkon lipputangoissakin oli iloinen joulu.








Mikaelin kirkon rauniot

Kellaki jatkui vielä, kohta näimme, kuinka vanhan Mikaelin kirkon raunioiden viereen nousee uusi Mikaelin kirkko!


Kellaki, Zoodochos Piki luostari


















Läheinen luostari, nunnaluostari Zoodohos Pigi yllätti, portti oli avoinna! Väkeä oli yksi mies, joka raivasi luostarin puutarhaa, se oli metristen rikkaruohojen vallassa. Kohta mieskin häipyi, kai nunnien luo. Uutta on tulossa, portin ulkopuolelle muuriin on tehty hienoja mosaiikki-ikoneita ja lisää tulee, siis ulkopuolelle! Yhtään luostarin kirkon ovea ei ollut auki, ja kaikki nunnat oli varmaan päiväunosilla.

Seuraava kylämme oli Sanida. Kylässä näimme kolme ihmistä ihmettelemssä kujatien reikää, he varoittivat meitä reiästä. Joulua oli tehty ruiskuttamalla punaista väriä mäntyjen oksiin!

Kylä nimeltä Vasa oli myös asumattoman tuntuinen, osa taloista oli aika huonosti hoidettuja.


Jatkoimme vuoristoa itäänpäin Asgataan. Se on ennen ollut merkittävä kaivoskylä, siitä kertoivat vanhat kaivosvaunut. Siellä on ikkunaton hautausmaan kirkko, Kahdenntoista apostolin kirkko, joka on aina auki, niin nytkin. Pääkirkko sensijaan on aina lukossa, porttikin. Kaksi ihmistä istui talon pihalla pöydän ääressä. Pieni sievä kirkko Agia Marina pitää sensijaan ovensa aina auki.

Asgata, Agia Marina









Näin olimme tutustuneet hiljaisiin vuorikyliin, viisi kylää ja ehkä samanverran ihmisiä. Kesällä kylät ovat varmaan elämää täynnä. Kaupunkilaiset pakenevat kuumuutta vuorikyliin.





Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen, sää on ollut koko joulukuun paljon lämpimämpää kuin aikaisempina talvina, sama on Israelissakin. Luonto kärsii liian lämpimästä ja kuivasta talvesta, sadettakaan ei olla saatu kuin marraskuun alussa.

Kotimatkalla poikkesimme vielä pieneen kuivan jokiuoman kappeliin Monagroulin Agia Marinaan, siellä olikin rippi menossa, emme jääneet häiritsemään.


Oli oikeastaan aika hieno joulumatka, vaikkei joulupukkia nähtykään kuin kylien joulukoristeissa. Kilometrejä tuli n. 60 ja aikaa kului n.6 tuntia, kiireetöntä hyvää tuntia.
A




10 kommenttia:

  1. Hieno retki,hienoja paikkoja ja maisemia taas. Minäkin kävin tänään jonkinlaisella vuoriretkellä,harmitti vain että kamera jäi kotiin ja oli vain surkea puhelinkamera mukana. Oikein hyvää joulun aikaa ja lähestyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin! Kadotimme kännykän tällä retkellä - ja saimme sen takaisin Tapaninpäivänä! Jännäsimme - loppu hyvin, kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  3. Tuollaiselle retkelle olisikin mukava osallistua. Hyvää vuoden loppua ja uuden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin hyvää tulevaa vuotta ja "UNELMIA" toteutettavaksi!

      Poista
  4. Oi kun mukava retki teillä.
    Mukavia vuoden viimeisiä päiviä sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinullakin niin mukavia retkiä on. Niitä on hauska lukea ja kulkea mukana luonnossa. Siunausta tulevaan vuoteen!

      Poista
  5. Ihana ajatella tuollaisia hienoja pikkukyliä ja ihmisten elämää niissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vähän oikeasti ymmärtää elämää noissa vuorikylissä, näyttää niin hiljaiselta, vain vähän eloisaa oloa. Vanhuksia, yksin, muutama koira . . . näinkö meilläkin jossain tosi syrjässä eletään? Tyhjiä taloja, kallellaan olevia aitoja . . .

      Poista
  6. Voi, postauksesi toi niin monia muistoja ajalta kun asuin Kreetalla.
    Teimme perheen kanssa niin monet mielenkiintoiset retket vuoristojen pikkukyliin.Ja voi tuo jouluseimikin. :) Lapset aina kuvattiin sen edessä jouluisin Agios Nikolaoksessa.Ihania aurinkoisia päiviä sinne Kyprokselle ja hyvää uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
  7. Voi mitä muistoja sait! Hienoa, me tarvitsemme näitä nykämiä, jotka koskettavat unohtuneita muistoja. Ollaan avoimia vanhoille muistoille!

    VastaaPoista