Tuplakaste Katariinan kirkossa

Meidän oma kotikirkkomme on katolinen St. Catherinen kirkko, jonka portailta ylläoleva kuva on ja joka meille on varattu joka sunnuntai klo 12.30 tunnin ajaksi ja kirkkokahvitilakin takapihalla. Pieni on porukka, mutta sen kotoisempi on tunnelma. Etenkin Omatoimikirkossa melkein jokaiselle löytyy joku vastuutehtävä. Pienä hommia, mutta juuri sellaisista koostuu välitön ja kotoinen hartaushetki viikon helmeksi.

St. Catherinen kirkko, suomalaisittain Katariinan kirkko on kansainvälinen kohtaamispaikka. Me suomalaiset, luterilaiset, taidamme olla niitä vähäeleisimpiä, joita kirkon katon alla kokoontuu. Me nyt olemme sellaisia, me pohjoisen asukit.

Meillä toiminta on oikeastaan aika vilkastakin. On kysymyksessä kuitenkin aika pieni porukka. Seurakunnan kuvioissa tapaa ihmisiä, vaikka kaikki eivät kirkossa varsinaisesti kävisikään. Kirkon työntekijät kohtaavat arjessa meikäläisiä Messun lisäksi harrastusporukoissa pitkin viikkoa ja torstaisin Lauluilloissa, silloin kun he ovat saarella.

Meillä on samoin kuin viime talvenankin tämä OTK, Omatoimikirkko silloin kun kirkon työntekijät ovat pohjoisen maan turistien parissa. Tänä talvena he ovat kuitenkin pidemmän aikaa Kyproksella. Onhan meillä vielä näitä henkilökohtaisiakin tapaamisia kirkon työntekijöiden kanssa, synttäreitä, nimmareita, hääpileitä ja tupaantuliaisia, joissa kaikki kohtaamme toisiamme.

Kerran kun menimme hiukan etuajassa kirkkoomme siellä oli eloisa kahden vauvan kastetoimitus. Voi, miten paljon se erosi suomalaisesta kasteesta! Oli hauskaa jäädä seuraamaan sitä välitöntä tapahtumaa. Ei oikein tiennyt kuka on äiti, kuka on isä, kuka on mummi, kuka on kummi, kuka on vaari, kaikki tuntuivat touhuavan, vauvat vaihtuivat sylistä syliin. 

 Oli kyllä pappikin niin eloisa, unohti aina välillä vauvan nimen, sitä toistettiin usein. Vauvat saivat kaulaansa kultaisen ketjun risteineen, 

Vanhemmilta tai ehkä kaikilta kysyttiin useampaan kertaan jotain ja he vastasivat aina myönteisesti. Vauvat, tai vanhemmat tietenkin saivat suuret kynttilät mukaansa, niiden sytyttäminen olikin oikein ohjelmanumero. Loppukuvien otossa vaihdettiin paikkoja ja taas vaihdettiin ja iloinen puheensorina kaikui kivikirkossa. Molemmat vauvat olivat koko ajan tyytyväisiä hälinän keskellä!

Heidän lähtönsä jälkeen rauhoituimme mekin omaan hartauteemme, vain vajaa puoli tuntia myöhässä, se tuntui kovin hiljaiselta ja tyyneltä iloisen kasteen jälkeen. Kirkkokahveilla meidänkin porukasta lähti kyllä iloinen puheensorina, huuliharppumusiikin säestyksellä. 

A