Luontokin juhlistaa joulua

Luonto valmistautuu jouluun nostamalla maasta pieniä ilosilmiä kurkkaamaan jouluyön tähtitaivasta ja itämään tietäjiä, ne ovatkin meitä lähellä.

Isokaunokainen, Bellis sylvestris

Ensimmäisinä avautuivat Isokaunokaisen  eli belliksen hohtavan valkoiset kukat, ensin Amathuksen pohjoisrinteessä pensaiden alla, kuin ujostellen aikaisen kevään airueina. 

Syklaami, Cyklamen persicum

Heti seuraa pitivät Syklaamit, kuivien risujen ja heinien alta sinnikkäästi kohoten, nekin aloittavat pohjoisrinteellä. Kolme viikkoa ennen ensimmäistä kukkaa nousivat syklaamin vihreät lehdet. Alkuun on vain muutamia kukkia, kuukauden kuluttua samassa rinteessä jo satoja ja kahden kuukauden kuluttua jo tuhansia. Aivan uskomaton tuo syklaamien kasvukäyrä. Nyt vielä jokainen yksittäinen kukka on kuin suuri aarre.

Nuokkukäenkaali, Oxalis pes-caprae

Kun kulkee silmät auki huomaa loistavan keltaisen ”voikupin” heiluvan ohuen varren päässä ja kohta toisen ja kolmannen. Nuokkukäenkaalin vihreä lehtimatto on jo kuiskaillutkin kukkien kohta ilmestyvän. 

                                                                                   

Olen nyhtänyt näitä vihreitä
nuokkukäenkaalin lehtiä ja tarjoillut aidan silmukoista kanoille! Germasogeian laaksossa on paljon pieniä kanatarhoja, 5-20 kanaa, siellä kupsutellaan kuivissa tarhoissa. Kanat osaavat jo odottaa ja tunnistavat lähestyvän pyöräilijän juosten vauhdilla aidanviereen, kaa, kaa! Vihreä on suurta herkkua! Kenelle se ei sitä olisi.

Peltokehäkukka, Calendula arvensis

Toinen jouluun liittyvä keltainen silmänilo on nyt juuri kukintansa vaatimattomasti aloittava Peltokehäkukka, kotoisen kehäkukkamme maalaisserkku, tuoksukin aivan sama.

Okahulluruoho, Datura stramonium

Yllätyksiäkin sattuu, eräänä päivänä pyöräretkellä rannan suolaisesta hiekasta nousi muutama upea torvi kera kauniiden lehtien, Okahulluruoho, aivan uusi tuttavuus, liekö sekin kevään airut.

Samaan aikaan kevään ilmiöiden kanssa kesävihannat puut ja pensaat valmistautuvat pudottamaan lehtensä. Ne pitävät pienen loman ennen uusien lehtien puhkeamista. Meidän pihassakin viikunapuu pudottelee lehtiään kuin hikisiä jäykkiä sukkia. Siihen ne mätkähtävät somasti nuokkukäenkaalin vihreiden lehtien päälle.

Onneksi meillä on näitä ”ikikukkijoita”, kukkivia puita ja pensaita, joista huokuu elämäniloa lähes ympäri vuoden. Ne pitävät vain lyhyen lepotauon, kuka mihinkin aikaan ja taas elämä jatkuu!

Nyt on sateista kulunut liian pitkä aika, luonto odottaa jo vettä. Joulua kohti kuitenkin luonnossakin vauhdilla mennään. A