Roinaa, roinaa . . .

Sitä roinaa meillä ihmisillä riittää. Taitaa tämä eteläinen kulttuuri säilyttää tässäkin vahvan omaleimaisuutensa kuulutaanko EU:un tai ei. Riittääpä suomalaisella ihmettelemistä.

Olen kehitellyt mielessäni hauskaa kuvaa. Voi mikä hurmos syntyisikään suomalaiselle ”Kerää roska päivässä”-yhdistyksen innokkaalle jäsenelle, kun hän pääsisi tänne! Samoilla jalansijoilla olisi mahdollisuus poimia vaikka sata roskaa, hiukan vain kääntyy oikealle ja vasemmalle. Alkaen pienestä tupakka-askista, mäkkärin papereista ja -laatikoista, sitten voisi napsia viiden litran vesipullon, sitten litran ja puolenlitran, olut- ja juomatölkkejä, olutpulloja, sitten muovikasseja, pullollaan jätteitä ja tyhjiä . . . voi mitä kaikkea ihanaa täällä hän saisikaan kerätä!

Täällä on myös tapana jättää kadunvarren suurten roska-astioiden viereen käyttökelvollista tavaraa. Sohvia, nojatuoleja, patjoja, lipastoja, hyllyköitä. Sieltä osa häipyy, nopeastikin. Kerran näimme upeat talvisaappaat roskiksen vieressä ja kun hetken kuluttua palasimme kaupasta, ne oli poissa. Hyvä näin, parempi näin kun heittää luontoon. Pari päivää sitten näimme siistin toimivan lipaston kadun vieressä, toivottavasti joku tarvitsee sitä.

Olemme myös nähneet, miten joku käy säännöllisesti roskiksilta keräämässä esim. metalliromua, joku toinen taas muovituoleja, jne. Tämäkin on hyvä juttu.

Tuo kompostoinnin puuttuminen on loputon ihmetyksen aihe. Puutarhamyymälöiden takana on läjäpäin ruukkuja, niissä kuolleita kasveja ja multaa, leikattuja oksia, muovisäkkejä, kasvinsuojelupurkkeja, kaikki sulassa sovussa siinä levällään peittäen suuren maa-alueen. Nyt näyttää sieltä seasta puskevan freesian versoja, kohta voin poimia freesioita! Vau!

Eräälle pienelle vuorennyppylälle, Anemos-vuorelle, joka on entinen Amathuksen kaupunkivaltion nekropolivuori (luolahautoja) on vuosien aikana viety mielettömät määrät aivan kompostoitavaa jätettä, palmujen oksia, karsittuja pensasaitoja, nurmikon leikkuujätettä, kukkaruukkuja kukkineen.  

Suuri osa on jätesäkeissä, osa säkeistä jo hajoaa, mutta siellä on myös pölynimureita, jääkaappeja, telkkareita, tietokoneita, tulostimia, lasten leluja, lasipulloja, kauniita sinisiä, vihreitä. . . .

Tosin täällä on selvästi vähentynyt roinan määrä tienvierillä siitä mitä se oli vielä 10 vuotta sitten. Valistus tuottaa tulosta, vaikka hitaasti. Nyt roinaa löytyy vielä pienempien teiden varsilta, siis siellä, missä me pyöräilemme. Sieltä löytyy kaikkea sitä tavaraa, mitä meidän kodeissammekin on tai on ollut. Joskus huomaa, että joku ns. firmakin tyhjentää rojunsa luontoon. 

Vuosia näitä näkyjä katsellut ei enää viitsi paheksua, kenelle paheksuisikaan? Hauskaa on toisaalta pysähtyä ihmettelemään miten paljon maailmassa onkaan turhaa tavaraa, joka on ollut joskus tärkeää. Näitä lasten suuria värikkäitä muoviautoja ja mopoja jäämme usein ihmettelemään. Osa näyttää ihan ehjiltä ja toimivilta.

Täällä on kyllä edistystä näkyvissä, jäteautot tyhjentävät säännöllisesti jäteastiat ja pienissäkin kylissä on nykyään jo jätteenkeräyspisteitä. On lasinkeräysastioita ja vaatekeräyslaatikoita. Ihmiset tottuvat pikkuhiljaa niitä käyttämään, mutta pikaruokapaikkojen lähitienoot ovat yhtä sotkuisia kuin Suomessakin! 

A