Veden tuomia iloja ja yllätyksiä.

Nyt saimme patoaltaan täyteen ja siitä juoksutetaan kallisarvoista makeaa vettä tuhansia litroja päivässä mereen! Vettä valuu nyt vuorilta yhä lisää ja lisää. Sateita luvassa vielä silloin tällöin.

On hauskaa pyöräillä pikkutietä veden kohistessa ja solistessa vieressä, ennen jokiuoma oli mykkä ja kuivillaan. Tosin nyt emme pääsekään aina ihan jokiuoman äärellä kiemurtelevalle väylälle, se on jäänyt paikoitellen veden alle! Nautinnollista ja yllättävääkin tämä aika antaa kulkijalle. Sateita on tullutkin tänä talvena kiitettävästi, selvästi enemmän kuin takavuosina.

Eipä olekaan viisasta istahtaa liian lähelle kuohuvaa vettä evästauolle. Jospa tuuli tempaisee jotain jokeen, sinne meni, mistä sen saa kiinni! Siis nykyään valitaan eväspaikka hieman turvallisemmasta paikasta. Ettei tarvitse lähteä hakemaan karkulaista aivan mereen laskevasta suvantokohdasta.

Jokiuoma rauhoittuu kohdatessaan meren ja sekoittuu aika pian suolaiseen veteen.

Muutama päivä sitten tulviva vesi nousi Germasogeian laakson maantielle, se suljettiin nauhoilla ja punaisilla varoitustötteröillä. Eihän se kaikkia autoilijoita ajamasta estä, ei kyllä meitäkään, opitaan kiertelemään vain hiukan kauempaa. Hauskaa. Sitten on kyllä jokiuoman ylityksiä, joista yli ei kai kukaan hirveäkään ajaa, ei mekään edes varoen.

Padon alapuolella on keväisen vihreää, kasvimaailma on runsas ja koko ajan löytyy uutta. 

Tätä kevään hurjaa etenemistä on hauska seurata taas kerran. A