torstai 21. helmikuuta 2019

Koukussa kevääseen, osa 1.


Tiedän, tai ainakin luulen, että on monia muitakin, jotka ovat jääneet koukkuun kevääseen. Kuka jää koukkuun milloin mihinkin. Kevään koukussa on ainakin vallan hyvä olla. Jollakin on hyvä olla myös talven, kesän ja syksyn koukussa. Kevät on paras, silloin luonto rävähtää uuteen elämään niin täällä kuin Suomessakin . Se antaa myös omaan elämään löytämisen riemukasta iloa.

Tässä omia kevään ilojani, näitä kevään koukkujani.





Karvapiikkivihma, Calicotone villosa, tämä jos mikä räjäyttää kevään pankin. Kuivilla rinteillä, jotka kuin varkain muuttuvat kullankirjaviksi. Se jäykkä kuiva, piikkinen, vaateita ja käsiä repivä pensas saa kaiken anteeksi kun se kirjoo rinteitä hohtavalla kultaharkon värillään. Ei enää muistakaan miten mitätön pensas se olikaan joku aika sitten.



Napolinlaukka, Allium neapolitanum, tästä laukasta en tiedä käytetäänkö sitä lääkinnällisiin tarkoituksiin niin kuin serkkuaan Ruoholaukkaa eli Ruohosipulia ja Valkosipulia. Tämän leikkauspinnasta käsiin jäävä neste haisee kuin raato. Kestää muuten vaasissa kauan, eikä sitten enää haise. 








Kyproksen hietavalesahrami, Romulea tempskyana, tämä pieni sininen kaunotar hurmasi minut heti ensimmäisenä Kyproksen keväänä, eikä hurma ole haalistunut vieläkään. Tämä on kuin kanttarelli, kun ensimmäisen havaitsee, havaitsee kohta toisenkin.








Rohtomandrake, Mandragora officinarum, tämä tunnetaan Suomessa myös nimellä Alruuna ja Lemmenmarja. Se on perunan sukulainen, ja tavataan luonnonvaraisena Välimereltä Himalajalle ulottuvalla alueella. 











Sinialpi, Anagallis foemina, tällä kasvilla on vaihtoehtoinen nimi Sinipunka, minusta Sinialpi on parempi. Nämä siniset silmät keskellä vihreää heinikkoa eivät oikein punkalta näytä.











Kilpiapila, Trifolium clypeatum, tämä on kevään ensimmäisiä apiloita täällä. Kasvaa rehevässä heinikossa, eivätkä kukat aukea paljon tätä suuremmiksi.








Valkoemäkki, Fumaria capriolata, Kanariantaatelin runkoa vasten aseteltuna. Suomessa tavattava punakukkainen Peltoemäkki, Fumaria officinalis on vanha lääkekasvi ja pahojen henkien manaukseen liittyvä. Liian suurena annoksena se on jopa tappava, saattaapa tämä Valkoemäkkikin olla tujua liikaa annosteltuna, eipä kokeilla.









Silkkipensas, Grevillea johnsonii, tämä pieni puu kuuluu Proteakasveihin ja on täällä harvinainen, olen huomannut vain kahdessa paikassa tämän erikoisen pikkupuun. A

4 kommenttia:

  1. Meillä täällä pisti taas pakkaset ja olikin ihanaa katsella sinun keväistä kukkaloistoasi.♡ Oijoi nuo karvapiikkivihmat vuorenrinteillä keltaisenaan!
    Kevät on niin ihanaa aikaa,odotan kärsimättömästi.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sinäkin olet jäänyt kevään koukkuun, ainakin nyt kun sitä oikein odottaa. Kiitos innostasi.

      Poista
  2. Kevät on kyllä ihana täällä itäisen Välimeren alueella. Kauniita kuvia olet ottanut.Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos samoin hyvää viikonloppua itsellesi. On tämä hurmaavaa aikaa täällä, kun ei ole vielä helteitä!

    VastaaPoista