maanantai 13. marraskuuta 2017

Viiniretkiä

Viinitilan takana siintää Minaluostari

Täällä on marraskuun jokaisena keskiviikkona mahdollisuus lähteä edulliselle viiniretkelle. Näin autotonkin pääsee näkemään vuoriston maisemia. Lähtijöitä taitaa olla enemmän kuin mahdollisuuksia. Ilmoittautumislista täyttyy pian, on pidettävä huoli, että ennättää saada nimensä listaan.

Kato Drys, tammen varjostama kahvila
Viime keskiviikkoaamuna tasan yhdeksältä lähti bussi kohti vuoristoa, mukana mainio opas. Meitä oli n. 30 lähtijää eri kansallisuuksia, kielten sekamelskaa, kun jokainen sai sanoa omalla kielellään Hyvää huomenta. Moottoritieosuuden jälkeen matka vei pikkuteitä kierrellen yhä ylemmäs. Saimme sielun täydeltä huikaisevan kauniita maisemia. Milloin olimme vuoren tällä rinteellä, milloin taas vastapäisellä.

Leveäpikarinarsissi, Sternbergia lutea

Rinteillä näkyi metsästäjiä ampumassa lintuja. Nyt niitä riittääkin, onhan muuttomatkalla miljoonia lintuja. Täällä paheksutaan sitä, mutta tuntuu olevan niin houkuttelevaa urheilua.


Kato Drys, maaseutumuseo



Ensimmäinen pysähdyksemme oli pieni kylä vuoristossa Kato Drys, n. 500 metrin korkeudessa. Siellä oli levollista aikaa lähes kaksi tuntia. Oli tosi mielenkiintoinen pieni, paljon antava Maaseutumuseo. Paikallisten arkisia työkaluja ja kodin esineitä. Makuuhuoneessa oli hyvin suomalaisen näköinen ”kenkärenki”, siis se ei olekaan mikään suomalainen erikoisuus.



Kato Drys, maaseutumuseo
Museo sijaistsi pienen kujan perimmäisenä. Oli hyvä kiireettömästi katsella ja ajatella näkemäänsä. Matkalla näkyi kokoelma erilaisia ja eri-ikäisiä ovia. Ovet kiehtovat aina, kuka on kulkenut, kuka sulkenut sen viimeisen kerran . . .




Kylän nimi Kato Drys viittaa vanhaan tammeen. Sellainen vanhus varjostikin oksillaan avaraa ulkoilmakahvilaa. Vielä ennätimme vaellella kirkon luoksekin, sen remontti oli päättynyt. Oli hauska nähdä lopputulos. Olimme muutama vuosi sitten kanttoripariskunnan kanssa nähneet sen telineiden peitossa.


Viinitehdas Ktima Christoudias Winery

Matka jatkui pienen matkan päässä olevalle viinitilalle. Pieni viinitehdas, Ktima Christoudias Winery, on erikoistunut erikoisviinien valmistamiseen. Näimme työskentelyä, varastoa, saimme tilkat maistiaisia eri viineistä, treffasimme paikan nimikkoaasin.




Viinitilan lemmikki

Pano Lefkara, pitsiliinoja valmistuu


Viimeinen kohteemme oli pitsiliinoihin erikoistunut käsityökylä Pano Lefkara. Kun ensin selvisimme innokkaista liinojen myyjistä aukeni kaunis vanha kylä meille. Ilokseni paljon kauniita vanhoja ja uusia ovia.





Pano Lefkaran pitsiliinoja











Kylä on suosittu hääpaikka. Kuinkas sattuikaan, niin tänäänkin! Hääpari ja valokuvaaja hakivat kauniita kuvauspaikkoja, välillä kaasuautoa väistellen!


Kotimatkalle lähdimme kolmelta. Pano Lefkara oli jo silloin jäänyt vuoren varjoon, vastapäisellä rinteellä paistoi vielä aurinko. Hienoa porukka, ketään ei tarvinnut odottaa, täsmällisyys pelasi. Hauska päivä, paljon näimme, kahteen kylään jäi mukavasti tutustumisaikaa. Ei ollut kiireentuntua. Näitä retkiä saamme lisää.
A





4 kommenttia:

  1. Teillä näytti olevan mukava retki.
    Kiitos kun sain olla mukana kuviesi ja kertomuksiesi myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa elää toistemme mukana kuvien ja sanojen myötä!

      Poista
  2. Kiva oli olla mukana virtuaalisesti retkellänne:) Täällä on niin monta viinitilaa, mutta ei tuollaista että autoton voisi edullisesti mennä ryhmässä niihin retkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, jotain hyvää ja mukavaa meilläkin löytyy. Vihreys vaan lisääntyy! Kohta herkutellaan!

      Poista