Ilman kiirettä

Suomessa, ihan siellä oikeassa ykköskodissa tuntuu aina löytyvän puuhaa, miten sitä riittääkin. Siirtymistä puuhasta toiseen ja kolmanteenkin. Kipaisua akerrasta yläkertaan ja toisinpäin. On sisätöitä, ulkotöitä ja siltä väliltä. Monet asiat vaativat suunnitelmallista asennoitumista ja ihan valmistautumistakin.

Kyllä sitä samaa suunnitelmallisuutta ja jopa stressiin asti ulottuvaa puuhaa tarvitaan aina aluksi. Tästä melko karusta vuokra-asunnosta kehkeytyykin sitten ihan omannäköinen koti, se kakkoskoti.

Mutta kun koti on valmis, siinä on hyvä olla, illat ovat venytettyjä ja levollisia.

On aikaa ajatuksille ja suunnitelmille. On aikaa seurata auringonlaskua ja sen myötä ilmestyviä lepakoita, noita taitavia lentäjiä.

On aikaa aamuisin seurata kuinka kissat käyvät uima-altaasta juomassa ja kyttäävät västäräkkejä.

Elokorento, Sympetrum flaveolum

On aikaa odottaa Elokorennon asettumista kuvattavaksi.

Hietamerinarsissi, Pankratium maritimum

On aikaa ihmetellä kuivuuden keskellä luonnon sitkeyttä.

On aikaa istahtaa vuoren rinteelle ja patojärven rantamille ja vain olla ja hengittää.

On aikaa omalle ihmiselle ja elämänilmiöiden pohtimiselle. Muistojakin putkahtaa kiireettömiin iltoihin, niissä on melkein pakko viivähtää ja jakaa ajatuksia läheisen kanssa. Joku levollinen hyvänolon hipaisu hiipii ohitse ja jättää pehmeän sipaisun olkapäälle.

Emme Suomessakaan viihdy TV:n ääressä, joten sen puutetta ei edes huomaa. Uutiset saavuttavat meidät radiosta ja t-koneelta. Oman pienen paikallislehden otsikot täytyy tietenkin lähes joka päivä vilkuilla ja onnitella omia ”merkkihenkilöitä” saavutuksista. Niin kävi vasta voittajakuoron laulajan onnittelukin.

Tämä elämäntapa antaa toisenlaisen ulottuvaisuuden tähän päivien kimallukseen, onko se parempi vai latteampi, en tiedä, toisenlainen vain. Kaikkea elämässä ei aina tarvitse luokitella ja arvioida, onneksi. 

Saimme sadetta, joten toiveissa on joutomaiden vihertyminen ja jouluksi syklaameja rinteelle. Aika näyttää, odotellaan . . . A