Viiniretkiä 2.

Viiniretket jatkuvat. Nytkin oli kolmen kylän retki. Tosi hienoa, näin saamme nähdä erilaisia kyliä vuoristossa. Täällä noita pieni kyliä on kuin ripoteltuja muruja sinne tänne. On se ollut ennen hidasta liikenne näiden kylien välillä. Herää ajatuksia, miten ihan oikeasti ovat nuoret tavanneet toisiaan ja löytäneet puolisot?

Lanian historiaa

Niin, ensin bussi pysähtyi kylään, nimeltä Lania, se tuntui olevan oikea turistikylä, niin kauniita kunnostettuja taloja, taiteilijoiden taloja, paljon kahviloita, joista suuri osa nyt kiinni. Sesonki on ohi. Mahtaa tässä kylässä asunto maksaa ihan toista kuin tavallisessa vaatimattomassa kylässä.

Lanian kaunita kujia ja kahviloita

Mutta kyllä tällainen kylä on varmaan levoton kesäiseen aikaan. P-paikkain oli valtavan suuri, siis turisteja tuodaan enemmän kuin yhdellä bussilla! Hauskaa oli käyskennellä ja kuvata söpöjä näkymiä.

Viininviljelystä vuorenrinteillä

Seuraavaa kylää Chandria ei oikeastaan päästy näkemäänkään, sillä kohteemme oli vain rinteellä oleva pieni viinitalo. Siellä asianmukainen selostus jyrkkien rinteiden viininviljelyksestä. Pienet maistiaiset ja halukkaat saivat tietenkin ostaa kotiin tuliaisia. Ruskan värejä näkyi rinteillä.

Agros, vuoriston viehättävä kylä 

Kolmas kylä tuli tutuksi, Agros oli oikea Ruusukylä. Oli jyrkkää laskeutumista ja taas jyrkkää nousua bussille, joillekin se tuntui olevan vähän liiankin jyrkkää. Bussilla ei voinut ajaa näin jyrkkiä kujia. Kylän erikoisuus tuntui olevan sokeristen herkkujen valmistaminen.

Sokeriset keitokset kiehumassa

Ensin kävimme pienessä ”hillotehtaassa”. Siellä osattiin tehdä mistä vaan hirveän sokerisia säilykkeitä. Pieni maistelu riitti meikäläiselle. Kaikille ei, sillä kauppa tuntui käyvän. Kovin oli alkeellisen tuntuista meikäläiseen teolliseen tuotantoon verrattuna. Suurissa kattiloissa kiehui tuotoksia, yksi nainen hoiteli monta kattilaa, välillä aina maisteli tulosta.

Makeita palleroita purkkiin

Käsityönä naiset lusikalla laittoivat sokerisia punaiseksi värjättyjä palleroita lasipurkkeihin. Näyttivät punajuurilta, mutta eivät kuulemma olleet, väri oli varmaan punajuurista? Toiset naiset laittoivat sitten lasipurkkeja kuumaan umpioitumaan. Kurpitsoita oli suuret saavilliset, niistäkin tehdään namipalleroita, värjätäänköhän nekin?

Agros on ruusukylä

Sitten kylän erikoisuus, Ruusutehdas. Sekin oli pieni talo, jossa ruusuntuoksu huumasi jo ovella! Mitä kaikkea ruusun terälehdistä voikaan tehdä, kynttilöitä, hilloa, mehua, likööriä, aperitiivia, viiniä ja loputon määrä ihovoiteita ja tuoksuvesiä! Huh! Ruusuja tuntui kasvavan tienvierillä ja rinteilläkin, siis materiaalia riittää ruusutehtaalle.

Ruusutehtaan esittely

...ja tuotoksia

Lopulta saimme vapaa-aikaa, toiset menivät syömään ja toiset tutustuivat Agros´n kylään. Kesällä varmaan turistit tuovat kylään elämää ja euroja, nyt tuntui kovin hiljaiselta. Vaatimattomia taloja, osa on jo remontin ulottumattomissa. Mutta, yllätys, kylässä on pankki!

Agroskylän pankki

 Kylässä on kolme kirkkoa melkein päällekkäin, vanhin raunioitunut on hautautunut rinteeseen, sen päälle on rakennettu seuraava kirkko ja viimeksi suuri kirkko aivan viereen.

Remontin tarpeessa

Kylä on upea sijaitessaan jyrkillä rinteillä. Voi vain kuvitella, mitä siellä olisi liikkua jos tiet olisisvat jäässä. Sai ihan tosissaan kiivetä ja laskeutua pienellä tutustumisretkelläkin.

Veden solina rauhoittaa 

tappelupukariakin!

Retkipäivä oli antoisa, jotain oppikin, ainakin sen, että ruusuista on moneksi. Ruusu on paljon muutakin kuin kukka!

A