Tämä blogi päättyy nyt. On ollut hauskaa ylläpitää tätä, kertoa teille, kuinka me koemme talvemme Kyproksella. Sydänlämpöinen kiitos kaikille seuraajillemme!
Olemme hyvästelleet paikalliset ystävämme, paljon kolutut vuorenrinteet, laaksot ja meren. Kuusitoista Kyproksen talvea on antanut meille paljon, mutta nyt on tullut aika astua uuteen. Tämä blogi sai alkunsa jostain pienestä ideasta viisi vuotta sitten. Kyproksen vuodet ovat olleet hyviä ja antoisia vuosia, opettaneet meitä edes vähän ymmärtämään vierasta kulttuuria. Toivomme teille kaikille hyviä vuosia ja ilonpisaroita jokaiseen päivään!
Me jatkamme blogilla ”Suomalainen kotimaassa”, https://suomalainenkotimaassa.blogspot.com/
Tervetuloa kurkkaamaan kuinka me koemme isänmaamme ja oman pienen kotikaupunkimme.
Luontomme eroaa paljon Kyproksen luonnosta, meillä on selkeästi neljä vuodenaikaa.
Yhtymäkohtiakin löytyy, västäräkit ja talitintit ovat ainakin samoja!
Västäräkki, Motacilla alba, Kyproksella puiston hiekalla
Västäräkki, Motacilla alba, suomalaisella rantakivellä
Anneli ja Seppo
Hyvää jatkoa teille, ja seuraan sitten uutta blogianne. Kyproksen postaukset ovat olleet mieluista luettavaa, koska ollaan melkein naapurissa. Tarkoittaako tämä ettette enää palaa Kyprokselle?
VastaaPoistaKyllähän se sitä tarkoittaa, kiva jos kuljet kanssamme jatkossakin. Niin, nyt olemme hiukan kauempana, vain hiukan, ei lasketa kilometrejä.
VastaaPoistaOnnea vaan elämänuutokseen, kotimaa on aina kotimaa, vaikka on hienoa ollut olla Kyproksellakin varmaan...
VastaaPoistaOtanpas linkin tuosta uudestakin blogista..
Kiitos Emilie. Kokemus asua muualla antaa paljon, paljon muistoja, paljon kasvikuvia, paljon ystäviä jäämään sydämen sopukoihin. Rikkautta on erilaisuus ja vieras kulttuuri. Kiitollisena jättää Välimeren taakseen ja uteliaana astuu taas talvimaailmaan.
VastaaPoista