keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Patojärven elämää

Näin kuivan kauden aikaan odotellaan sateita, mutta nautitaan myös kasvien selviämisestä yli kuivan kauden. Päivittäiset pyöräretkemme vievät meitä aika usein patojärven maisemiin. Silmä etsii järvellä lintuja, ei niitä usein näe. Ihminen on siitä hauska, se hakee aina jotain, mitä on ollut joskus, niinhän me marjametsään ja sienimetsäänkin menemme. Ei haittaa vaikkei nyt juuri tällä retkellä näkynytkään, ehkä seuraavalla kerralla.


Ja kun sitten käy niin, että harmaahaikara on vain odottanut meitä ja viipyy paikallaan, sanoen ilmeellään: ”katsokaa nyt, tässä minä olen, ja vieläkin olen, joko sait minusta tarpeeksesi”?

Sehän on kuin juhlaa, eihän siihen kyllästy, luontokappaleen katselemiseen. Vielä kuviakin katselee myöhemmin mielellään.



Patojärven pinta madaltuu. Vettä on nyt vain 15 % täydestä, se on aika vähän. Seuraamme mittakepistä pinnan korkeutta. Jonkun vaan pitäisi maalata näitä mittakeppejä edes hiukan paremmin erottuviksi. Kuka sen tekisi?!




Patojärven rantamille, vanhan tien mutkaan on muodostunut aika hauska melojienpaikka. Olemme nimenneet sen niin. Siellä on suuria valtamerikontteja kanoottien säilytykseen. Tuntuu siltä, että on kaksi eri ”leiriä”, näitä melojia. Molemmilla on tilaa muodostaa omannäköinen paikka.


Toinen porukka on laittanut uuden polun laskeutumaan patojärven rinteeseen kukkien ja pensaiden kera. Ja kontin vieressä on paikka istua ja kerrata urheilusuorituksia.

Molemmilla porukoilla on paikat vaihtaa vaatteita suojassa katseilta. Tämä alue alkaa näyttää ihan oivalliselta melojien tarkoitukseen, kauan se on ollutkin römpsynoloinen. Pöytäryhmiä on varjossa ja auringossa viivähtämistä varten. Me käytämme myöskin evästauoilla näitä pöytäryhmiä hengähtäessämme retkillämme.



Harvoin siellä on muita näkynyt, ehkä toiminta on aktiivista kevät- ja kesäaikaan? Tai emme vaan ole sattuneet samaan aikaan heidän kanssaan. Vain kerran eräs mies haki kontista punaisen pienen kanootin vetäen sitä kolinalla auton perässä alas kuivan patojärven lahden halki rantaan.


            Nyhätyräkki, Euphorbia chamaesyce

            Savikka, (Keräsavikka) Chenopodium chenopodioides

Kasveja löytyy kuivuvan järven rannasta niukasti, odotin sieltä löytyvän enemmänkin.


                Noeae mucronata

                Akaasia, Acacia salicina

Patojärven rinteiltä löytyy tämä ihana hunajantuoksuinen akaasia, se sietää kuivuutta ja on palonkestävä puulaji. Sen sanotaan olevan kuin itkupaju riippuvine pitkine hentoine oksineen. Sen vaatimaton kermanvaalea kukinta kestää syksystä jouluun saakka. A



4 kommenttia:

  1. Mukavalta näyttää tuolla Patojärven alueella. Täällä oli vihdoinkin 7 kuukauden jälkeen kunnon sade viikonloppuna, mutta nyt viikonloppuna kunnon helteet. Kumma sää tässä marraskuussa, ja säätieteilijät ennustavat kuivaa talvea. Akaasiat ovat tosi ihania puita. Hyvää loppuviikkoa teille Kyprokselle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin hyvää viikonloppua sinulle ja Bambille. Saa nähdä millaisen talven saamme. Riittääkö meille sataneet pienoiset sadekuurot siihen, että joutomaat alkavat ilahduttaa kukillaan. Sitä jäämme odottamaan ja väistelemään koronaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kuulumisista.Täällä Suomessa niin harmaata ja kylmää,ihana katsoa näitä kuviasi.Tytärkin Kreetalta lähetti videon,jossa aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 astetta.
    Pitkä on odottavan aika seuraavaan kesään.😊Onneksi joulu välissä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista! Suomen valkoista talvea kannattaa odottaa ennen kevättä. Täälläkin me odotellaaan kevättä, olen jo nähnyt vihreää! Ihanaa vihreää villikasvien alkuja, täällä on kevät vain himpun verran edellä lumikukkia. Iloa elämään!

    VastaaPoista