Vuoren lumoissa

Mikä on vuoren lumo? Täällä meillä katseen kohteina on usein meri ja vuoret, meille suomalaisille kuin järvet, harjut ja tunturit. Ne viehättävät, ovat aina viehättäneet. Täällä on helppo samaistaa järvi ja meri, harju, tunturi ja vuori. Olen jo lapsena kiivennyt harjulle laulamaan "Kotimaani onpi Suomi", samoin lehmähaan suurella kivellä olen laulaa hoilottanut ja savupiipun päähänkin isä nosti minut laulamaan, siis korkealla vuorella sain olla. Tätäkö on vuoren lumo?

Meillä on päivittäisten pyöräretkiemme varrella aina näkyvissä vuoria, usein myös meri.

Diplorotsosvuori on läheisyydessä korkein vuoremme, lempivuoremme, se näkyy laajalle mutkaisten pyöräilymaastojen varrella, milloin ähellämme sen jyrkkää serpentiiniä ylös, milloin viiletämme korvat viheltäen vauhdilla alas. Siksi sen rinteillä huomaa vuodenaikojen vaihtelunkin selvemmin.

Maaliskuussa kukkiva Keisaripuu, Paulownia tomentosa 

peilaa itseään Diplorotsosvuoren silhuettia vasten.

Satoja vuosia vanhat oliivipuutkin kuuluvat tomerana vuorten väliseen laaksoon, ovat kuuluneet ja tulevat kuulumaan vielä satoja, satoja vuosia, ellei se ylen viisas ihminen . . .

Amathusvuori on toinen lempivuoristamme, sen ympärillä sijaitsevat myös Amathuksen kaupunkivaltion rauniot. 

Viime talvena kerran yllätyimme Pohjoisen Amathuksen raunioilla poliisin keltaisesta nauhasta. Vuorelta oli vierähtänyt monien tonnien painoinen lohkare alas! Se oli pomppinut kuin suuri lumipallo tehden rinteeseen suuria koloja. Siinä se nököttää varmaan tuhat seuraavaa vuotta, ellei saa seurakseen toisia pudokkaita.

Onko koti vuorenrinteellä jotenkin erilainen tunnelmaltaan kuin tasaisen maan koti? On siellä ainakin tilaa lepuuttaa silmiään ja unelmoida. Näin uskoo tällainen tasamaan tallaaja Suomesta.

Kuljemme kohti karnevaaliaikaa . . . A