perjantai 21. helmikuuta 2020

Vuoren lumoissa



Mikä on vuoren lumo? Täällä meillä katseen kohteina on usein meri ja vuoret, meille suomalaisille kuin järvet, harjut ja tunturit. Ne viehättävät, ovat aina viehättäneet. Täällä on helppo samaistaa järvi ja meri, harju, tunturi ja vuori. Olen jo lapsena kiivennyt harjulle laulamaan "Kotimaani onpi Suomi", samoin lehmähaan suurella kivellä olen laulaa hoilottanut ja savupiipun päähänkin isä nosti minut laulamaan, siis korkealla vuorella sain olla. Tätäkö on vuoren lumo?


Meillä on päivittäisten pyöräretkiemme varrella aina näkyvissä vuoria, usein myös meri.















Diplorotsosvuori on läheisyydessä korkein vuoremme, lempivuoremme, se näkyy laajalle mutkaisten pyöräilymaastojen varrella, milloin ähellämme sen jyrkkää serpentiiniä ylös, milloin viiletämme korvat viheltäen vauhdilla alas. Siksi sen rinteillä huomaa vuodenaikojen vaihtelunkin selvemmin.







Maaliskuussa kukkiva Keisaripuu, Paulownia tomentosa 
peilaa itseään Diplorotsosvuoren silhuettia vasten.














Satoja vuosia vanhat oliivipuutkin kuuluvat tomerana vuorten väliseen laaksoon, ovat kuuluneet ja tulevat kuulumaan vielä satoja, satoja vuosia, ellei se ylen viisas ihminen . . .









Amathusvuori on toinen lempivuoristamme, sen ympärillä sijaitsevat myös Amathuksen kaupunkivaltion rauniot. 





Viime talvena kerran yllätyimme Pohjoisen Amathuksen raunioilla poliisin keltaisesta nauhasta. Vuorelta oli vierähtänyt monien tonnien painoinen lohkare alas! Se oli pomppinut kuin suuri lumipallo tehden rinteeseen suuria koloja. Siinä se nököttää varmaan tuhat seuraavaa vuotta, ellei saa seurakseen toisia pudokkaita.

Onko koti vuorenrinteellä jotenkin erilainen tunnelmaltaan kuin tasaisen maan koti? On siellä ainakin tilaa lepuuttaa silmiään ja unelmoida. Näin uskoo tällainen tasamaan tallaaja Suomesta.


Kuljemme kohti karnevaaliaikaa . . . A

4 kommenttia:

  1. Vuorissa on taikaa!Ne suhteuttavat myös meidät pienet ihmiset omaan arvoomme,vaikka meillä itsestämme usein onkin ylevät mielipiteet.😉
    Vuorilla mekin aikoinaan kävimme talvea hakemassa,kun lapset olivat pieniä.Kreetalla vain vuorilla he pääsivät lumiukkoja tekemään.
    Upeita nuo ikivanhat oliivipuut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla oikeassa, mutta minä oikeastaan ylevöityn aina vuorista. Luulen olevani enemmän kuin minä. Lumiukko on lapselle se tärkeä talven juttu. Hyvä kun annoitte lapsille sen! On se toista kuin haaveilla siitä vaan.

      Poista
  2. Kauniita näkymiä. Kun asuin tänne takaisin muuttaessa vuoden pohjoisessa, näin vuoria joka päivä, ja asuin myös vuoren huipulla. Täällä Tel Avivin alueella on litteää ,mutta pohjoisesa Israelissa vuoristoisia näkymiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja kokemuksia sinulla, asuminen vuoren huipulla, vau! Osaan kuvitella unelmissani sen. Minä en varmaan koskaan kyllästy vuoriin. Ne eivät ole minulle yhdentekeviä, vaikka täällä ne usein ovat kulottuneita ja rinteet piikkisiä pensaita täynnä. Veri virtaa ja kirvelee, mutta siitä huolimatta.

      Poista