Luontoihmisen harmitusta

Luonto on vapaata riistaa, kenelle vaan. Harvoin tullaan kovistelemaan pienistä rikkeistä. Pieni harmi voi näyttää pieneltä jonkun mielestä, mutta jonkun toisen mielestä se ei ole pieni. Minä kuulun nyt tuohon jälkimmäiseen joukkoon.

Meillä on Germasogeian padon alapuolella pieni luonnontilainen alue alkuperäisine kasveineen. Siellä on keväisin oikea lajirunsaus, valtava vihreä maailma. Moni muukin on käynyt siellä käyskentelemässä ja kuvaamassa keväisen paratiisin tunnelmaa. Se on myös viehättävä Vihreän Maanantain keidas.

Nyt on toisin. Marraskuun 22. päivä näimme kuinka alue myrkytettiin, niin, myrkytettiin. Samasta paikasta otetut kuvat kertovat myrkytyksen, tämän päivän harmauden ja viime kevään "Vihreän Maanantain" tunnelman.

Ensimmäisen kerran neljäntoista vuoden aikana kävi näin, nyt ei kukaan saa nauttia tästä keväisestä paratiisista. Vihreän Maanantain suosittu kaunis ruokailupaikka jää tyhjäksi tänä keväänä.

Tosin alueelle johtava siltakin on padon juoksutuksen takia romahtanut. Samaan aikaan kaupunginjohtaja kertoo lehden sivulla, että Limassolista tulee "Vihreä kaupunki", myrkylläkö?

Jättikämmekkä, Barlia robertiana, päätti uhmata myrkkyä ja nostaa upeana kukkavanansa alueen ainoana. Varsinainen mielenosoittaja!

Nyt vain toivomaan, että alue heräisi yhdessä yössä kevään entiseen loistoon. 

Syyrian kämmekkä, 

Orchis syriaca

Kampasarjaputki, 

Scandix pecten-veneris

Napolinlaukka, Allium neapolitanum

Karmelinvuoren orho, 

Ophrys flavomarginata

Jaloleinikki, Ranunculus asiaticus

Ja samana yönä siltakin tulisi ennalleen, siinä toivossa on hyvä olla ja odotella! Odotellaan, ihmeitä on kuulemma joskus tapahtunut, en nyt muista missä . . 

A