Ruokaa luonnosta

Joulukuu alkoi toivoa herättävästi, saimme marraskuun viimeisenä päivänä sadetta! Ja Itsenäisyyspäivänä roikasi vettä kunnolla koko päivän!

Toiveissa on vihreä joulu, ja se on nyt varmistunut. Suomessa toivotaan valkeaa joulua, me täällä toivomme vihreää joulua, ainakin me suomalaiset. Merkkejä siitä onkin ollut näkyvissä jo lokakuun lopun sadepäivien ansiosta. Talvi on täällä nyt kalenterin mukaan, mutta luonto vihjailee keväästä, ruusut kukkivat yhä pihoilla, joissa ne ovat saaneet vettä myös kuuman ja kuivan kesän aikana.

Saamme jo nauttia ja herkutella luonnon antimista, Kiiltomalva, Malva sylvestris kasvattaa nyt vauhdilla lehtiään, kohta niitä on jo kaikkialla. Saa pitää kiirettä, että ennättää syödä ja taltioida pakkaseenkin tätä luonnonpinaattia. Kohta jo pienet reiät ilmaantuvat lehtiin kertoen jonkun muunkin herkuttelevan niillä. 

Vähitellen ne myös kasvavat suuriksi ja koviksi. Ne ovat parhainta vihreää lähes kaikkiin ruokiin. Vihreä kiiltomalvakeitto maistuu ja siihen saa lisämakuja mielen mukaan, ensimmäisen keiton sain jo joulukuun ensimmäisen päivän hennoista lehdistä.

Toinen mahtava maku- ja nimenomaan tuoksunautinto on Villifenkoli, Foeniculum vulgare, sen heleänvihreät uudet hennot tillimäiset lehdet. Ne maustavat salaatin ja eväsleivät aivan omalla aromillaan. 

Olen kuivannut niitä, mutta aromi katoaa kuivatessa ja Suomessa aromista on jäljellä vain heinän makua, siis herkutellaan villifenkolin lehdistä täällä ja nyt.

Merenrannalta löysin myös salaattiin vitamiinirikasta yrttiä, Portulakka, Portulaca oleracea. Tukevana se säilyy jääkaapissakin muutaman päivän. Vain yhdessä paikassa olen sen kaukana liikenteestä löytänyt. 

Paikka on kuitenkin suht´koht´lähellä, vain laiskuus estää noutamasta sitä. Toivon kovin, ettei kukaan tallo sen kasvustoa. Portulakka on kovin mehevää ja siten altista litistymään askelten alla.

Vihannesmyymälässä olen jo nähnyt myös Egeankohokki, Silene behen, nippuja myynnissä, mutta minä en oikein tiedä kuinka niitä käytetään. Ehkä sekin on pinaatinomainen käyttövihannes. 

Tiedän paikan, missä sitä kasvaa, tai oikeastaan kasvoi ennen, nyt sille joutomaalle rakennetaan isoa taloa tai monta pienempää, hyvästi taas kerran luonnonkasvit.

Näin täällä kuljetaan adventinaikaa, kohti joulua, kristikansan suurta juhlaa, meille kaikille merkittävää ja muistorikasta aikaa. Lapsuuden joulupukki, lahjat kuusen alla ja tontut ikkunan takana . . . A