Se on kevät nyt!

Syyrian kämmekkä, Orchis syriaca

Totta se on, niin moni kevään ystävä on putkahtanut tervehtimään minua ja kaikkia teitä. Jos kasvit ymmärtävät meitä, niinkuin nyt sanotaan, niin hyvä. Silloin ne huomaavat kyllä sen ilon, jonka ne saavat meissä kukinnallaan aikaan.

Aleksanterinputki, 

Smyrnimum olusatrum

Egeanraappaohdake, 

Ptilostemon chamaepeuce, 

tämäkin on Kyproksen endeeminen kasvi

Esparsetti, 

Onobrychis venosa, 

on Kyproksen endeeminen kasvi

Jättikämmekkä, 

Barlia robertiana

Kartiosoihtu, 

Asphodelus aestivus

Kruunuvuokko, 

Anemone coronaria, 

kukkii vieläkin varjoisilla paikoilla

Elämme täällä parhaillaan vielä talven viileyttä, muttei se kasveja haittaa, eikä meitäkään, aurinko hellii, lämmittää ja saa kasvun vauhtiin maan allakin. Tässä muutama kevään airut luonnosta iloksenne. Talven kukkijoita vielä on hiukan jäljellä, syklaamitkin kukkivat vielä helmikuuhun saakka. 

Kyproksen hietavalesahrami. Romulea tempskyana,  

tämäkin on Kyproksen endeeminen kasvi, olen keksinyt itse nimen kun virallinen nimi puuttuu

Nuokkukäenkaali, 

Oxalis pes-caprae, 

kauniisti kapriksen versojen ja aleppomännyn oksien välissä kukkii tässä patojärven reunalla

Otavalvatti, 

Sonchus asper

Pörröneidonkieli, 

 Echium angustifolium

Tasetti, 

Narcissus tazetta, 

näiden kukinta alkaa olla jo ohi.

Valkoemäkki, 

Fumaria capriolata

Talven selkä on taittunut ja aurinko helottaa kasvistoon yhä lämpimämmin. Kesän kuumuus kohtaa ne pian ja kaikilla on kiire saada jälkipolvet hoidettua valmiiksi ennen paahteisen ja ruskean ajan tuloa.

A

Veden juhlaa!

Taas saimme elää tämän hurmoksellisen ajan. Saaren patoaltaat ovat toinen toisensa jälkeen lyhyessä ajassa täyttyneet. Ylivuoto oli taas iso yllätys, vesi hakee tiensä aina alaspäin, aina.

Me suomalaiset se tiedetään, meillä joen ylitse johtavat sillat on tehty niin, että vedellä on tilaa ja liikenteelläkin joen yli.

Täällä jokiuoman ylittävät sillat ovat matalalla jokiuoman yllä. Ehkä rakentajatkaan eivät uskoneet, että siinä kuivassa uomassa koskaan kohisten vettä syöksyisi. Tässä vaiheessa ne sillat jäävät veden alle, osa hajoaa ja kulku loppuu siihen paikkaan. Me tiedämme tosin vain yhden patoaltaan alapuolisen jokiuoman ja sen sillat. 

 Tämä Germasogeian patoallas on aikoinaan v. 1968 rakennettu entisen Jugoslavian patoinsinöörien suunnitelmien mukaan.

Hauskaa meillä on ollut kun yritämme löytää ylityspaikkoja. Aikaahan meillä on poukkoilla etsien ylipääsyä. Sateiden jälkeen vuorilta valuva vesi saavuttaa patoaltaan vielä päivienkin päästä, joten veden pinta kohoaa vielä sateiden tauottua.

Ja aina on niitä, jotka kiertävät näppärästi kieltopuomin ja uskovat selviävänsä autolla pienestä vesiajelusta. No, paloauton auttavien miesten avullahan sekin hoituu.

Autojen parkkialue yleensä kuivassa jokiuomassa on muuttunut kosteaksi.

Mitenkähän suomalainen vesi-insinööri näitä hommia ratkaisisi? Pysyisikö suomalaisen suunnitelman mukaan vesi jokiuomassaan tässäkin tilanteessa? Tuntuu kyllä, että pysyisi, ehkä täälläkin opitaan. 

A

Onnea vuodelle 2020!

Saamme aivan uuden puhtoisen vuoden, onnea, viisautta, iloa ja varjelusta sen jokaiselle päivälle!

Käykäämme innolla kohti uusia tuulia!

Niin käyvät myös nämä Limassolin kalasataman laivat ja veneet. Kuka lähelle, kuka kauemmas, mutta kaikkia niitä tuuli keinuttaa. 

Toivokaamme, että kaikki pysyvät pinnalla ja tuovat isäntänsä ja suuren kalasaaliin kotisatamaan. 

A

Hyvää Joulua!

Joulu tuntuu joululta myös täällä itäisellä Välimerellä. Joululaulut, joulukoristeet, joulumainokset, ja ihan ilman kaupallisuutta kukkivat joulutähdet ja syklaamit viestivät joulua. 

Tässä hieman meidän jouluamme kameran linssin läpi katsottuna, ei kaikki ihan hullulta tunnu, vaikka ei lunta olekaan. Joulu on sydämessä, aina.

Oman kirkkomme, Limassolin St Catherine -kirkon sisäpihaa ja seimi, vielä ilman päähenkilöitä.

Viis kaupallisuudesta, me kukimme kaikille joulurauhaa

Siellä se joulukuusi jossain piilossa viestii kuitenkin joulun sanomaa

Joulupukki ei välitä, onko sade- vai lumikeli!

Hyvää joulua kaikille lukijoillemme, tutut ja tuntemattomat ystävät!

Kukkivat ja tuoksuvat hautausmaat

Voi mikä tuoksuva kasvimaailma täällä hautausmailla onkaan - ja kissoja niitä ihailemassa, vai ihailevatko ne niitä? 

Ruukku haudalla symboloi sekä täydellisyyttä että rajallisuutta, ehkä niin täälläkin

Tässä on pieni läpileikkaus suuren Nikolauksen kirkon takaisesta hautausmaasta Limassolissa ja Akrountan kylän pieneltä hautausmaalta vuorenrinteeltä. Sinne kiivetessä kunnolla hengästyy, mutta alas pyöräilijä viilettää tukka putkella!

Taitaa olla shakkimestarin hauta

Suurella hautausmaalla käytävä saattaa joskus kaveta niin, että joutuu pujottelemaan itsensä taas eteenpäin. Haudat edustavat kaikkea mahdollista, aikakaudet, varallisuudet, muistamiset ja unohtamiset mukaanlukien. Joillain haudoilla on lasin alla vainajan elämään liittyneitä esineitä, nalleja, pikkuautoja, jalkapalloja, lippalakkeja . . .

Johonkin täytyy ripustaa siivousvälineitäkin

Kasvit ovat tärkeitä tunnelman välittäjiä ja rakkauden viestejä, joko vainajan tai omaisen mielikasveja.

Tasetti, 

Narcissus tazetta

Ruellia, 

Ruellia tuberosa

Nukkajuoru, 

Tradescantia sillamontana

Kapinitulehti, 

Kalanchoe Thyrsiflora

Tuoksuva basilika kasvaa ja tuuhentuu yhä vaan

Meillä Suomessa hautausmaat ovat siistejä, käytävät suoria ja haudat riveissä. Meillä kulttuuriin kuuluu korjata kuivuneet seppeleet ja kukkakimput pois, täällä ne saattavat jäädä pitkäksi ajaksi paikoilleen. jossain ne kasataan muurinnurkkaan ja korjataan sitten joskus.

Joulun läheisyys näkyy täälläkin

Lyyratyräkki, Euphorbia cyathophora

Hautausmaalta jää aina kulkijan mieleen ajatuksia, pohdintaa, mielikuvia . . . joskus tarttuu taskuun tuoksuva basilikan oksakin. Basilika, pyhä basilika on yleinen kasvi hautausmailla, aina kaunis, aina vihreä, aina tuoksuva. 
A