Omatoimikirkko, OTK

Kyproksen seurakunnallinen talvi jatkuu uudenmuotoisena. Saamme luoksemme turistipapin ja -kanttorin vain kerran kuukaudessa. He lennähtävät silloin tuolta pohjoisemmalta mantereelta luoksemme. Mutta, mutta ei hätää, miettimismyssy auttoi, olemme synnyttäneet OTK:n. Se unohtunut OTK on nyt täällä! Se on Omatoimikirkko!

Kirkossa tavataan sunnuntaisin klo 12.30, huomataan lämpimästi lähimmäinen, tervehditään ja toivotetaan tervetulleeksi ensikertalainenkin. Iloitaan jokaisesta kirkkoon tulleesta, meitä kokoontuu talvi- ja viikkoturisteja, sekä vakiasukkaita yhteiseen Kirkkohetkeen.

Leena on Omatoimikirkon kantava voima, sen sielu, me muut seurakuntalaiset olemme apuna, monenlaista apua tarvitaankin. Ja tuloksena on aivan ihanaa ja hauskaa seurakunnallista elämää, yhdessä rakennettua. Joka sunnuntai on meillä Pyhän Katariinan kirkossa Kirkkohetki, laulua, sanaa ja rukousta. Paikalliset Anne ja Leena järjestävät meille kirkkokahvit, ja -pullat. On hauska istahtaa pöydän ääreen kirkon jälkeen, paljon iloista seurustelua syntyy kuin itsestään kahvikupin ääressä.

Hauskoja asioita satumme näkemään joskus kirkossamme, kerran oli juuri päättynyt vihkitilaisuus, värikäs hääpari lähti kirkon edestä valkoisen hevosen vetämillä valkoisilla kieseillä vilkkaalle kadulle!

Heti meidän Kirkkohetkemme jälkeen saapuu iloinen filippiiniläisjoukko ja valloittaa kirkon värikkäissä vaatteissaan. Tosi äänekkään musiikin keralla he viettävät omaa kirkkohetkeään. Kirkon alueella on joka sunnuntai lähinnä aasialaisia vierastyöläisiä eri maista viettämässä vapaapäiväänsä.

Yksi osa tekee ruokaa ja syövät yhdessä tuoksuvia ateriaoitaan kirkon takaosan huoneessa, yksi osa syö ruokiaan pihan katoksessa. Kolmas ryhmä harjoittelee omaa kirkkohetkeään pihalla. Usein jollain ryhmällä on pihalla juhlapäiviä ja myyjäisiä. Värikkäitä asuja ja hyviä eksoottisia ruokatuoksuja!

Siis tämä kirkkomme, katolinen Pyhän Katariinan kirkko on sunnuntaisin kovassa käytössä. On hauskaa olla osana tässä elämältä tuntuvassa kirkollisessa maailmassa, vaikka me luterilaiset olemmekin aika hiljaista porukkaa. Ennen meitä on brittien jumalanpalvelus, sekin on aika hiljainen tapahtuma.

Lauluseuroja vietetään täydentäen tätä yhteiseloa. Yhteislaulu on aina ollut suomalaisille läheistä ja tärkeää. Laulu herättää meidät syvästä dementiasta vielä ikivanhanakin, sanovat viisaat ja tietäväiset. 

Siis Välimerellä voi suomalainen näin olla mukana kirkkovuoden kierrossa. Joku kertoo tämän sopivan hänelle paremmin kuin kotimaan kirkossakäynti. Saattaa olla niinkin.

A