Se on kevät nyt!

Syyrian kämmekkä, Orchis syriaca

Totta se on, niin moni kevään ystävä on putkahtanut tervehtimään minua ja kaikkia teitä. Jos kasvit ymmärtävät meitä, niinkuin nyt sanotaan, niin hyvä. Silloin ne huomaavat kyllä sen ilon, jonka ne saavat meissä kukinnallaan aikaan.

Aleksanterinputki, 

Smyrnimum olusatrum

Egeanraappaohdake, 

Ptilostemon chamaepeuce, 

tämäkin on Kyproksen endeeminen kasvi

Esparsetti, 

Onobrychis venosa, 

on Kyproksen endeeminen kasvi

Jättikämmekkä, 

Barlia robertiana

Kartiosoihtu, 

Asphodelus aestivus

Kruunuvuokko, 

Anemone coronaria, 

kukkii vieläkin varjoisilla paikoilla

Elämme täällä parhaillaan vielä talven viileyttä, muttei se kasveja haittaa, eikä meitäkään, aurinko hellii, lämmittää ja saa kasvun vauhtiin maan allakin. Tässä muutama kevään airut luonnosta iloksenne. Talven kukkijoita vielä on hiukan jäljellä, syklaamitkin kukkivat vielä helmikuuhun saakka. 

Kyproksen hietavalesahrami. Romulea tempskyana,  

tämäkin on Kyproksen endeeminen kasvi, olen keksinyt itse nimen kun virallinen nimi puuttuu

Nuokkukäenkaali, 

Oxalis pes-caprae, 

kauniisti kapriksen versojen ja aleppomännyn oksien välissä kukkii tässä patojärven reunalla

Otavalvatti, 

Sonchus asper

Pörröneidonkieli, 

 Echium angustifolium

Tasetti, 

Narcissus tazetta, 

näiden kukinta alkaa olla jo ohi.

Valkoemäkki, 

Fumaria capriolata

Talven selkä on taittunut ja aurinko helottaa kasvistoon yhä lämpimämmin. Kesän kuumuus kohtaa ne pian ja kaikilla on kiire saada jälkipolvet hoidettua valmiiksi ennen paahteisen ja ruskean ajan tuloa.

A

Veden juhlaa!

Taas saimme elää tämän hurmoksellisen ajan. Saaren patoaltaat ovat toinen toisensa jälkeen lyhyessä ajassa täyttyneet. Ylivuoto oli taas iso yllätys, vesi hakee tiensä aina alaspäin, aina.

Me suomalaiset se tiedetään, meillä joen ylitse johtavat sillat on tehty niin, että vedellä on tilaa ja liikenteelläkin joen yli.

Täällä jokiuoman ylittävät sillat ovat matalalla jokiuoman yllä. Ehkä rakentajatkaan eivät uskoneet, että siinä kuivassa uomassa koskaan kohisten vettä syöksyisi. Tässä vaiheessa ne sillat jäävät veden alle, osa hajoaa ja kulku loppuu siihen paikkaan. Me tiedämme tosin vain yhden patoaltaan alapuolisen jokiuoman ja sen sillat. 

 Tämä Germasogeian patoallas on aikoinaan v. 1968 rakennettu entisen Jugoslavian patoinsinöörien suunnitelmien mukaan.

Hauskaa meillä on ollut kun yritämme löytää ylityspaikkoja. Aikaahan meillä on poukkoilla etsien ylipääsyä. Sateiden jälkeen vuorilta valuva vesi saavuttaa patoaltaan vielä päivienkin päästä, joten veden pinta kohoaa vielä sateiden tauottua.

Ja aina on niitä, jotka kiertävät näppärästi kieltopuomin ja uskovat selviävänsä autolla pienestä vesiajelusta. No, paloauton auttavien miesten avullahan sekin hoituu.

Autojen parkkialue yleensä kuivassa jokiuomassa on muuttunut kosteaksi.

Mitenkähän suomalainen vesi-insinööri näitä hommia ratkaisisi? Pysyisikö suomalaisen suunnitelman mukaan vesi jokiuomassaan tässäkin tilanteessa? Tuntuu kyllä, että pysyisi, ehkä täälläkin opitaan. 

A