Yllätysvierailu

Olimme kanttori-Tuulan kanssa vuoriretkellä. Tarkoituksena käydä vanhalla kastekappelilla jokiuomassa Limnatuksen kylässä. Kyllä sinnekin päädyimme, mutta sitä ennnen koimme hauskan yllätyksen lähellä Korfin kylää.

Joku meistä kolmesta huomasi Agion Pantonluostari- viitan tienvierellä, joku meistä kolmesta kysyi:”käydäänkö kurkkaamassa”, joku meistä kolmesta sanoi ”käydään”!

Hiekkatie erkani maantieltä laskeutuen aution näköiseen rinnemaastoon, tie huononi, parani, huononi. Epäilys valtasi, miten kaukana se luostari on? Missään ei näy mitään, pelkkää kitukasvuista piikkipensaikkoa. Tie muuttui uralliseksi betonitieksi laskeutuen rinnettä alas, tuli puhkiammuttu viitta kuitenkin antamaan meille toivoa, jatketaan.

Ja kas kummaa, tuli luostariksi tunnistettava pieni rakennusrypäs vastaan. Siihen loppui tiekin. Portti tietenkin kiinni, soittokellon kokeilu, kolkutinkin oli, toimi. Kohta kuului askelia. Tuli pappismunkki, toivotti tervetulleeksi. Käski odottaa! Toi kohta meille naisille mustat ”työtakit”. Mutta se ele oli niin ystävällinen, että iloiten puimme ne yllemme, nyt olimme ”vaarattomia” ja neutraaleita naisia.

Vierailimme pienessä luostarin kirkossa. Mies oli niin iloinen vierailustamme, olisi kertonut meille tuntikausia omasta vanhoillisesta ortodoksiuskostaan ja erikoisesta luostaristaan. Luostari on aika nuori, vain 15 vuotta, kaikki on omin käsin rakennettua ja karuun maahan muokattua. He, neljä munkkia, noudattavat juliaanista kalenteri, joka on 13 päivää gregoriaanista kalenteria jäljessä, joten satuimme paikalle heidän mukaan tammikuun 6.na, siis pyhäpäivänä !

He kasvattavat pitkälti oman ruokansa, oli hedelmäpuita, kasvimaa, viiniköynnöksiä, laakeripuu, teehen viherminttua, kanoja . . . Meille tarjottiin kahvia ja minttuteetä, vielä mukaan saimme laakeripuun oksia, omia mandariineja ja mintunversoja. Kiittelimme, jätimme vaivihkaa setelin teekupin alle, riisuimme mekot portilla, hänen toivomuksestaan vasta siellä!

Kun jo olimme autossa lähdössä, hän tuli kiireesti ja pyysi odottamaan, haki meille omia säilöttyjä oliivejaan purkillisen. Ehkä hän huomasi setelin?

Päivän paras idea oli poiketa sinne. Parhaat hetket eivä aina ole niitä suunniteltuja, täälläkään.

A

Talvimyrskyä täälläkin

Koko eurooppaa koetellut kunnon talvimyrsky ulottui meillekin torstaina 18.1.

Oli jotenkin jännää seurata kuinka rytisi ja paukkui, yläkerran terassilla tuuli rymisteli kalusteita, naapurin terassin muoviseinäkkeet paukkuivat, omalla terassilla tuuli tempaisi pelakuuruukun hyllyltä alas, multa vaan lensi, kohta lensi toinenkin ruukku, nyt oli jo aika siirtää ruukkuja suojaan. Pöydän ja tuolit siirsimme jo aamulla hiukan kauemmas tuulen voimasta. Joku toivoi kai siivousta, kun lattialunttu oli ilmestynyt ovelle.

Nähtiin keittiönikkunasta kadunpuolella kuinka naapurin suuri kukkaruukku kellahti nurin, riennettiin apuun, vain yksi temppelipuun oksa katkesi. Vastapäiset palmut taipuivat ja viuhtoivat mallikkaasti tuulen tuivertaessa. Katu täyttyi vähitellen puoleenväliin vedestä, joka virtaa ylempää, ei täällä sadevesiviemärit ole parhaimmillaan. Ovatko koskaan olleetkaan? Täällähän sataa niin harvoin.

Oli hauskaa seurata kuinka variksella oli vaikeuksia lentää haluamaansa suuntaan, kissoilla on nyt juuri kiljumiskausi, sitä ei haitannut tuulikaan, kiljunta kuului tuulen tuiverryksen yli!

Paikallisessa lehdessä varoitettiin autoilijoita: hiljennä vauhtia, pidä välimatkat, käytä valoja, ihan hyviä ohjeita. Ne annetaan aina kun tulee kunnon sadepäivä.

Sadepäivä oli tervetullut, oli aikaa tehdä moninaisia rästitöitä. Niitä on hyvä jättää rästiin sadepäivän varalle, se on viisautta. Sainkin tehtyä suuren erän hummusta, Jaelin ohjeella, älysin illalla laittaa kilon kikherneitä likoon, sain kasvikuviani järjestykseen, suunnitelmia . . . oli aikaa suunnitella kevään retkeä Unkariin. 

Niin, voi olla liian aikaista, mutta sadepäivän ajatukset kantoivat meitä molempia unelmoimaan taas kauas, kauas. A

Kevättä kohti

Talven selkä, milloin se on Kyproksella, milloin se taittuu? Täällä miettii noita Suomen sanontoja, eihän niitä tule Suomessakaan aina mietittyä saati sitten niiden mukaan elettyä.

Tämä takertuva karhea Harsomatara, 

Galium schultesi, on jo päässyt kasvuvauhtiin levittäytyen jokaiseen kivenrakoon.

Jotenkin ajattelen täällä Kyproksella talven selän taittuneen kun saatiin sadetta joulun ja uudenvuoden välissä. Uusi kasvukausi pääsi kunnolla alkuun, nuupahtaneet ruohovartiset terästäytyivät uuteen intoon. Yötkin muuttuivat hiukan viileämmiksi, joten kasveilla alkaa olla normaali kasvuaika sään suhteen. Kokonaislämpötila on ollut koko syksyn normaalia lämpimämpi, sama näyttää jatkuvan myös tammikuussa, mitähän tämä saa aikaan luonnossa?

Kuivuudesta huolimatta aina on paikkoja, joissa kosteutta löytyy, siitä kertovat nämä kevään riemua vihreyttä hehkuvat kuvat.

Itäisen Amathuksen raunioiden takana työntyy vanhan sisternin peitetystä aukosta villin  Viikunapuun, Ficus carica, vihreät lehvät.

Verkapelto, vanhan Amathuksen kaupunkivaltion alueen kivinen viljapelto viheriöi jo tummana kuivuuden loputtua.

Suurilehtine ja korkea Poimuhierakka, Rumex crispus, valmistautuu jo kasvattamaan mahtavia kukintojaan Verkapellon reunaan.

Rinteiden Syklaamit ovat vielä kovin harvalukuisia, mutta kahden viikon kuluttua on asia toisin!

Johanneksenleipäpuussa, Ceratonia siliqua, on jo pieniä käyriä alkuja, joista kehittyy suuria tummanruskeita palkoja. Näistä  carob-paloista valmistetaan monenlaisia tuotteita elintarvikkeiden mausteeksi, väriksi ja mauksi.

Mikään kuivuus ei lannista, ei koskaan, Hukkakauran, Avena fatua, intoa valmistaa siemeniä. Aina ne siemenet ennättävät, vaikkei oikea kaura ole kuin vasta oraalla.

Tästä alkaa mielenkiintoinen aika, vihreä valtaa alaa koko ajan lisää ja lisää. Maasta tunkee pieniä tuntemattomia alkuja, jotka yllättävät aina, enkö tätäkään arvannut!

Kauniilta näyttävät vihreällä jalustallaan myös Itäisen Amathuksen raunioiden äärelle kerätyt kivet, ruukun- ja kattotiilen palaset.

Silmut pullistuvat niiissä puissa ja pensasissa, jotka ovat pudottaneet vasta lehtensä. Lepoaika ja voimien kerääminen uutta kasvua varten jää täällä joillakin kasveilla tosi lyhyeksi. Kasvun hurma alkaa kohta uudelleen!

A