maanantai 6. maaliskuuta 2017

Mantelijuhlaa


Mitä onkaan keväällä ilmassa mantelipuiden kukkiessa ? Se on tuhansia ihmisiä yhteenkokoava Limnatiksen Mantelijuhla! Siellähän mekin muiden mukana. 

Bussikuljetus kaupungista vuorille oli kevääntuntua täynnä. Ne ikuisesti kuivilta tuntuvat vuorenrinteet olivat saaneet siellä täällä vilahtavan keltavihreän läntin. Siellähän oli kukkivaa nuokkukäenkaalia ja keltasinappia! Kun nousimme yhä korkeammalle alkoi näkyä pienen Korfin kylässä jo kukkivia mantelipuitakin ja lisää ilmestyi kun bussimme lähti kiemurtelemaan alas syvään Limnatisjoen laaksoon. Tuntui kuin kaikkialla alhaalla olisi ollut lumisia puita.


Syvän laakson jälkeen nousimme pientä tietä ylös valkoisten puiden kirjomaa rinnettä. Perillä pienessä Limnatiksen kylässä meitä odotti kauniisti koristeltu kutsuva sisäänkäynti itse juhla-alueelle. Kukkivat mantelipuut levittäytyivät koko kylän ympärillä, kuin kylä olisi ollut mantelipuiden sylissä.







Saarelaisten oma musiikki kaikui ja suuri kenttä oli täynnä perinneruoka-, käsityö- ja juomatarjoilua. Maistiaisia oli tarjolla ja maistelijoita riitti. Mantelit taipuvat monenlaiseen herkutteluun, suomalaiselle aivan outoja makuja. Aivan uskomattoman hienoja asioita on osattu kylissä ennen tehdä, tarpeeseen. Nyt ne ovat näytösluonteisina säilyneet nykyiselle sukupolvelle, meillekin. 




































Maisteltavaa oli monenlaista







Hauskaa oli seurata sykerötimjamin taipumista luudaksi, ”mantelipuuron” keittämistä ja hämmentämistä, halloumjuuston keittämistä ym. Mukana oli niitä isoisoäitejä ja isoisoisiä jotka ovat siirtäneet tietonsa ja taitonsa sukunsa nuoremmille. Täällä huomasi, miten kädentaito on ennen ollut kaikkien taito. Hieno, kunnioitettava asia. Kaikkia sai myös ostaa, kauppa näyttikin käyvän vilkkaasti. Se tuntui hyvältä, niin paljon oli nähty vaivaa tapahtuman eteen.


















Keskusaukiolla istui pitkien pöytien ääressä väki nauttien monenlaista tarjolla olevaa syötävää. Se hienompi väki, kutsuvieraat, söivät kauniin katoksen alla valkoisella kankaalla verhotuilla tuoleilla! Eiintymislavan edessä valkoiset muovituolit täyttyivät kohta kuulijoista.








Kolmen hengen orkesteri ja laulaja viihdyttivät kansaa koko ajan, perinteisiä kansantansseja oli tarjolla, niinkuin kaikissa juhlissa. Kyproksella kun ollaan, niin kaikissa juhlissa on oltava puheita, niin nytkin pukuherra toisensa jälkeen sai puheenvuoron. 





Väkeä oli pieni vuoristokylä pullollaan, tuhansia varmaankin. Ihmiset käyskentelivät kukkivien mantelipuiden keskellä aistimassa sitä tunnelmaa, jota tänne lähdettiin hakemaan. Suomalaisistakin oli aika moni lähtenyt maisemia ihailemaan. 








































Aurinkoinen, lämmin sää suosi vierailijoita ja järjestäjiä, voisiko enempää toivoakaan. Tyytyväisyyden tunteen voi vierailija lähtiessään ilolla aistia. Oli yllättävän hauska päivä, luonto näytti taas kauneuttaan, hienoa, että tuli lähdettyä.
A





2 kommenttia:

  1. Mantelipuut ovat kyllä niin kauniita kukkiessaan,upea tuo viimeinen kuva kukkivista puista. Täälläkin kukkivat juuri,tosin minun lähelläni ei ole mantelipuita. Ja kiva manteliin liittyvät tapahtuma tuolla kylässä. Oliko siellä myös vihreitä manteleita? Täällä niitä laitetaan usein salaattiin tai säilötään,mutta itse en välitä niistä.

    VastaaPoista
  2. Mitä!? Vihreitä manteleita, ei täällä. Ovatko ne keskenkasvuisia? Pehmeitä? Ali

    VastaaPoista