Yllätysvierailu

Olimme kanttori-Tuulan kanssa vuoriretkellä. Tarkoituksena käydä vanhalla kastekappelilla jokiuomassa Limnatuksen kylässä. Kyllä sinnekin päädyimme, mutta sitä ennnen koimme hauskan yllätyksen lähellä Korfin kylää.

Joku meistä kolmesta huomasi Agion Pantonluostari- viitan tienvierellä, joku meistä kolmesta kysyi:”käydäänkö kurkkaamassa”, joku meistä kolmesta sanoi ”käydään”!

Hiekkatie erkani maantieltä laskeutuen aution näköiseen rinnemaastoon, tie huononi, parani, huononi. Epäilys valtasi, miten kaukana se luostari on? Missään ei näy mitään, pelkkää kitukasvuista piikkipensaikkoa. Tie muuttui uralliseksi betonitieksi laskeutuen rinnettä alas, tuli puhkiammuttu viitta kuitenkin antamaan meille toivoa, jatketaan.

Ja kas kummaa, tuli luostariksi tunnistettava pieni rakennusrypäs vastaan. Siihen loppui tiekin. Portti tietenkin kiinni, soittokellon kokeilu, kolkutinkin oli, toimi. Kohta kuului askelia. Tuli pappismunkki, toivotti tervetulleeksi. Käski odottaa! Toi kohta meille naisille mustat ”työtakit”. Mutta se ele oli niin ystävällinen, että iloiten puimme ne yllemme, nyt olimme ”vaarattomia” ja neutraaleita naisia.

Vierailimme pienessä luostarin kirkossa. Mies oli niin iloinen vierailustamme, olisi kertonut meille tuntikausia omasta vanhoillisesta ortodoksiuskostaan ja erikoisesta luostaristaan. Luostari on aika nuori, vain 15 vuotta, kaikki on omin käsin rakennettua ja karuun maahan muokattua. He, neljä munkkia, noudattavat juliaanista kalenteri, joka on 13 päivää gregoriaanista kalenteria jäljessä, joten satuimme paikalle heidän mukaan tammikuun 6.na, siis pyhäpäivänä !

He kasvattavat pitkälti oman ruokansa, oli hedelmäpuita, kasvimaa, viiniköynnöksiä, laakeripuu, teehen viherminttua, kanoja . . . Meille tarjottiin kahvia ja minttuteetä, vielä mukaan saimme laakeripuun oksia, omia mandariineja ja mintunversoja. Kiittelimme, jätimme vaivihkaa setelin teekupin alle, riisuimme mekot portilla, hänen toivomuksestaan vasta siellä!

Kun jo olimme autossa lähdössä, hän tuli kiireesti ja pyysi odottamaan, haki meille omia säilöttyjä oliivejaan purkillisen. Ehkä hän huomasi setelin?

Päivän paras idea oli poiketa sinne. Parhaat hetket eivä aina ole niitä suunniteltuja, täälläkään.

A