Perinteitä

Perinteiset Troodoksen Zivaniafestivaalit järjestettiin tänä vuonna, kuten tapana on , marraskuun alun viikonloppuina. Ensin Alonassa ja sitten kaksipäiväisinä Pelendrissä.

Kyproksen Turistitoimisto CTO oli jälleen järjestänyt bussikuljetuksen juhlapaikoille. Pelendrissä juhlat olivat laajentuneet aikaisemmista huomattavasti ja olivat siten myös väljemmät kulkea ja katsella. Keskustan kadut oli suljettu ja runsaat 200 metriä oli juhlakäytössä.

Festivaaleille ominaiset ja perinteiset musisoinnit ja tanssiesitykset olivat nyt väljällä keskusalueella mukavasti kaikkien nähtävissä ja kuultavissa. Tosin korvia ei missään tarvinnut höristellä kuullakseen, sillä välillä joutui aivan pakenemaan päälle käyvää ääntä. Esiintyjäryhmään kuului niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin taitureita. Laulut olivat paikallisille tuttuja, koska yleisö näytti laulelevan mukana.

Zivaniafestivaaleille niin tärkeät tuote-esittelyt ja -maistiaiset olivat tietenkin suuressa roolissa ja jos tarvitsi enemmän hiukopalaa makean tai suolaisen suuntaan, niin kojuista löytyi monenmoista. Palouzen – lämpimän rypälemehusta valmistetun hyytelön tai kiisselin maistelu zivanian - ”kotipolttoisen” tisleen ohella taisi olla se suosituin, kunnes eteen tuli halloumi – vuohen- ja lampaanmaitojuustotarjottimilla varustettuja neitosia.

Paikallinen mustamakkara kengän-pohjallisen (No 52) puolikkaan (pittaleipä) sisällä oli enemmän tamperelaista, kuin osasi odottaakaan.

Hauska yksityiskohta bussiretkellä oli vanhempien naisten läsnäolo. Suurin piirtein samat naiset tulevat vuosi toisensa jälkeen zivaniajuhlille ja juhlapaikalla heitä ei enää havaita ! Taitavat olla aikoinaan tästä kylästä työn perässä tai miehensä mukana maalikyliin lähteneitä, jotka ryhmänä palaavat juhlimaan perheittensä kanssa, koska useiden talojen terasseilla oli iloista juhlintaa suurissa ryhmissä !

Kaiken hulinan keskellä vuoristokylän luonteeseen ja hiljentymäänkin kulkijan vie kiertomatka vaikkapa kirkosta kirkkoon, sillä Pelendrissä on tälläkin sektorilla tarjottavana kattava näyttö; eri kirkkokuntien uutta ja vanhaa rakennuskantaa. Unescon suojelukohde Timios Stavros-kirkko vuodelta 1178, Johannes Kastajan kirkko 1930-40, Katolinen Neitsyt Marian kirkko 1500-luvulta, Arkkienkeli Mikaelin kirkko 1900 luvun lopulta.

Ensi vuonna jälleen !
S